Ville Ranta: Sade. Asema 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Sade on mittava sarjakuva, jossa on lähes kaksisataa sivua. Tarinalla on tilaa kasvaa kertovaksi, kietoutua yksityiskohtien ympärille ja luoda tiivis tunnelma.
Albumin perustarina on yksinkertainen. Nuoripari Jakop ja Annika asuvat talossa kaupungin korkeimmalla paikalla ja seuraavat kaupungin hukkumista veteen taukoamattoman sateen jatkuessa jatkumistaan. Kaupunki näyttää Helsingiltä ja pariskunnan koti kalliolaiselta talolta.
Kaupungin tavallinen elämä häviää, raitiovaunut lakkaavat kulkemasta, lehdet ilmestymästä ja maan hallitus pakenee pariskunnan talon vintille. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat ja kehittyvät katastrofin edetessä.
Oululaisen Ville Rannan (s. 1978) teosta ei voi lukea vain suorana tapahtumien kuvauksena, koska se suorastaan houkuttelee tulkintoihin. Tähän vaikuttaa Rannan vihjeisiin ja tunnelman luomiseen perustuva tapa kertoa. Kaikkea ei selitetä; sadekin vain alkaa ja loppuu ilman syytä.
Suurin osa sivuista on jaettu yhdeksään yhtä suureen ruutuun, ja sivutaitto tuo mieleen Dave McKeanin Cages-sarjakuvan. Rannan piirros on selkeän graafista. Hän välttää kikkailua ja keskittyy ihmisiin. Tämä tekee kerronnasta tasaista ja siirtää painotusta henkilöihin. Kerronta on ovelaa ja Ranta käyttää hyvin sarjakuvan keinoja.
Albumin kustantaja Asema on nuorten piirtäjien virkeä ryhmä, jossa on mukana myös usein lapsuutta kauniilla viivallaan luotaava Mika Liétzen. Asema on julkaissut useita albumeita, joita yhdistää pyrkimys kerronnallisuuteen. Nykysarjakuva on kehittynyt pitkälti graafiseksi taiteeksi, mutta Aseman piirtäjät haluavat muistuttaa myös tarinan tärkeydestä.
Vedenpaisumuksen teema on ikiaikainen ja syvällä mielissämme. Vanha tuhoutuu ja antaa mahdollisuuden uuden syntymiselle. Näin Sateessa myös aivan konkreettisesti tapahtuu; viimeisillä sivuilla Annika synnyttää lapsen ja sade loppuu.
Selvimmin Sade on raskauden ja uuden perheen perustamisen allegoria. Vanhan hävitessä on aloitettava alusta, albumin myötä myös Jakop kasvaa turhan nitisijästä kypsäksi isäksi. Hän ymmärtää, että ihmisen on muututtava, kun todellisuus muuttuu.
Sade voi myös kuvata naisen raskauden kulkua; loppumattoman tuntuinen harmaus muuttuu auringonpaisteeksi. Sade on selvästikin naisten tarina. Sen vahvimmat hahmot ovat naisia ja miehet pyörivät mukana usein mitään tajuamatta.
Annikan ja Jakopin vihkinyt valtiokirkon pastori - mies hänkin - hurahtaa vedenpaisumuksen edetessä apokalyptisiin näkyihinsä. Hän uskoo olevansa uusi Nooa, jonka jumala on valinnut synnyttämään uuden ihmiskunnan. Vain nainen puuttuu, ja pappi yrittää ryöstää Annikan itselleen.
Tuuli puhaltaa missä tahtoo, Jeesus muistutti aikanaan. Sade on kertomus elämästä. Elämässä voi kasvaa ja kehittyä, mutta sen kulkua ei voi estää eikä kääntää toisiin uomiin. Sade putoaa missä tahtoo.
