Winsor McCay: Pikku Nemo Höyhensaarilla. Kaksi osaa vuosina 1990 ja 1991. Suomennos Juhani Tolvanen. Otava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Pikku Nemo Höyhensaarilla tuo viestin kaukaisesta ajasta, jolloin sanomalehden sarjakuva oli ihmisille sitä, mitä elokuva, televisio ja kuvalehdet ovat nykyihmiselle.
Winsor McCayn piirtämä, 1905-1911 ilmestynyt sarja oli komea saavutus. Hehkuvan nelivärisenä se valtasi joka viikko kokonaisen sivun New York Heraldissa. Se oli täynnä graafisia yksityiskohtia ja loistoa.
Tarinan kaava oli sarjoissa aina sama. Nemo-poika kävi nukkumaan ja joutui unissaan Höyhensaarille, maahan jossa oman maailmamme logiikka heittää häränpyllyä. Aamuisin Nemo heräsi omassa vuoteessaan, toisinaan lattialle tipahtaneena ja hölmistyneenä.
Höyhensaarilla saattoi tapahtua mitä tahansa, ja hahmot sekä paikat olivat yllättäviä. Höyhensaarilla puu saattoi muuttua sarvikuonoksi, jäätikkö täyttää palatsin tai Nemo ystävineen kutistua pikkuruisiksi.
Kaikkea hallitsee unen logiikka. Unen maassa ei ole varjoja ja värit ovat aina kirkkaat. Asukkaat voivat saada minkä muodon tahansa ja leijonat olla ratsuina. Kaikki on mahdollista - kuten unessa onkin.
Välillä myös maailman äänet kantautuivat Nemon unimaailmaan. Hän vieraili Höyhensaarten köyhässä hökkelikaupungissa, mutta tyytyi tarkempien yhteiskunnallisten analyysien sijasta vain loihtimaan vetisen kaatopaikkakuopan suihkulähteeksi.
McCayn kuvat olivat häkellyttävän täyteläisiä. Suuri julkaisukoko mahdollisti tarkan piirroksen, ja kuvissa onkin sellaista graafista näyttävyyttä, jota sarjakuvassa harvoin kokee.
Sivujen kompositiot olivat huolellisia, ja jokainen kuva oli tasapainoinen. Viiva oli tasapaksu, ja jälki aikansa sulavalinjaista art nouveauta.
Pikku Nemossa oli muutamia sarjakuvahistoriaan lähtemättömästi syöpyneitä sivuja. Suomennoksen kakkososasta löytyy jakso, jossa Nemo kiipeili ylösalaisin olevassa palatsissa, ja toinen jossa Nemon vuode lähti villiin laukkaan.
Winsor McCay (1867-1934) oli piirroskuvan taitaja, joka teki sarjakuvan ohella myös kuvitusta sekä pilapiirroksia. Hänen piirrosanimaationsa Gertie the dinosaur ja The sinking of Lusitania kuuluvat animaation historiaan.
Kun McCay aloitti Pikku Nemon, oli nykyaikaista sarjakuvaa julkaistu vasta kymmenkunta vuotta. Hän oli sarjakuvan kerrontaa ja kieltä kehittäneitä pioneereja.
Harva asia oli vielä tuolloin sarjakuvassa vakiintunut; miten siirtyä ruudusta toiseen, missä kuljettaa tekstiä ja millaisia kuvia käyttää? McCay onnistui hyvin, sillä hänen kerrontansa ei tunnu nykylukijastakaan oudolta.
Suomennetut kokoomakirjat sisältävät Pikku Nemon alkupään sarjat aina elokuulle 1908. Kirjojen suurehko sivukoko antaa aavistuksen sarjan graafisesta loistosta ja väreistä. Mutta silti voi vain kuvitella, miten suuren vaikutuksen alkuperäiset sarjat ovat sadan vuoden takaiseen lukijaan tehneet.
