Regis Loisel: Peter Pan. Kolme albumia 1992-95. Semic.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) 1800-luvun lopun Lontoo on röyhkeän teollisuuskapitalismin keskus. Lian, köyhyyden ja kurjuuden kaupunki on Loiselin sarjakuvassa kuin Gustave Dorén Lontoo-piirroksista tai Jacob Riisin New Yorkin ryysyköyhälistön valokuvareportaasista How the Other Half Lives.
Ihminen on vain tuottamansa tavaran arvoinen. Köyhä ansaitsee vähän, joten hänen vaihtoarvonsa on nolla. Nuori Peter on juopolle äidilleen vain sen viinan arvoinen, jonka hän kantaa kotiin. Rahat alkoholiin Peter saa muuttamalla ihmisarvonsa vaihtotavaraksi.
Inhimillisyyden puute tappaa kuvitelmat, vain vahvimmilla on voimaa kuvitella. Peter haaveilee ja unelmoi kadonneelta isältään jääneen kirjan avulla.
Peter saa kutsun seurata lentävää keijua mielikuvitusolentojen saarelle, jonka täyttävät merenneidot, kentaurit, keijut, peikot, intiaanit sekä saarta väijyvät merirosvot. Loisel kuvaa taitavasti kaikkia hahmoja. Heikkouksineenkin he ovat inhimillisiä ja persoonallisia.
Ranskalaisen piirtäjä Regis Loiselin Peter Pan -albumisarjan ensimmäinen osa Lontoo ilmestyi Ranskassa 1989. Nyttemmin viisiosaiseksi kasvaneen merkittävän sarjan julkaiseminen suomeksi loppui ikävästi kolmeen osaan, mikä tekee meistä sarjakuvasivistyksen syrjityn kansa-polon.
Loisel (s.1951) perustaa sarjakuvansa vapaasti James Matthew Barrien alkuperäiseen Peter Pan -kirjaan, mutta antaa sille myös sosiaalisen ulottuvuuden. Sarjakuva on kokonaan oma maailmansa ja luomuksensa.
Lontoosta saarelle siirryttäessä Loiselin värit muuttuvat murretuista ja likaisista kirkkaiksi mutta, Peterin oma muutos vie aikaa. Hän päätyy merirosvojen joukkoon. Lontoo elää yhä hänessä, hyvä ja paha ihmisessä ovat ympäristön painolastia.
Ensimmäisessä albumissa Lontoo Peter on vielä lontoolainen ryysy-Peter, toisessa osassa nimeltä Opikanoba kuoriutuu esiin Peter Pan. Hän päätyy saaren asukkien joukkoon ja kohtaa Opikanoban - paikan jossa pelot muuttuvat todellisiksi. Sama fantasia joka pitää saaren elossa voi koitua sen tuhoksi.
Lontoon esineellistynyt seksuaalisuus saa Opikanobassa uusia sävyjä. Albumien pääteemat lapsuuden olemuksesta sekä toden ja kuvitelmien suhteesta saavat sivuteemakseen heräämisen seksuaalisuuteen, tuohon varsinaiseen toden ja kuvitelmien vyyhteen.
Regis Loisel on tarinankertoja. Hänen grafiikkansa on taloudellista ja vie koko ajan tarinaa eteenpäin. Silti se on lyyristä, luistavan kaunista, kevyesti karrikoivaa ja täynnä eroottista vihjailua. Se on sensuellia ja herkkää.
Loisel on julkaissut yhdessä käsikirjoittaja Le Tendren kanssa fantasia-sarjaa La quete de l'oiseau du temps, jonka kurvikas sankaritar Pelissa nousi suureen suosioon. Vaimonsa käsikirjoitukseen Loisel teki eroottis-pornografisia Troubles fetes -sarjakuvia. Ne ilmestyivät suomeksi kokoelmana Hämärän juhlat (1999).
Peter Panista on suunnitteilla myös saksalaisanimaatio. Kuulin omin korvin tuottajan lohduttavan rahoittajia, että älkää surko, Peter saa tietysti elokuvassa siistit hampaat. Saksalaistekijät pyrkivät myös Yhdysvaltain markkinoille, ja siellä ei animaatiohahmolla voi olla huonoja hampaita. Ei edes vaikka hän on 1800-luvun lopun orpo rääsyläinen Lontoon East Endin slummista. Odotan tulosta kauhulla.
Kolmannessa albumissa Myrsky Peter tasapainottelee eri asioiden - ystävyyden ja vallan, äidinrakkauden ja kullan - välillä. Peter on jatkuvien valintojen edessä maailmassa, jossa hänellä ei ole todellista valinnanvapautta.
Hän puolustaa saarensa asukkaita merirosvojen ahneutta vastaan ja joutuu palaamaan Lontooseen pelastaakseen ystävänsä Pukinsorkan. Lontoo merkitsee kuitenkin tunteettoman äidin, sairaan tohtori Kundalin ja odottamaan jäävien kavereiden menetystä.
Peterin aikuistumisriitti jatkuu, hänen on jatkettava entistä yksinäisempänä, jätettävä vanha taakseen.
