Will Eisner: Myrskyn silmään. Suomennos Soile Kaukoranta. Jalava 1991.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) ”Ihminen on kertomus”, sanoo yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä Will Eisner. Kahdeksalla vuosikymmenellä työskennellyt veteraani noudattaakin johdonmukaisesti näkemystään. Yli kahdenkymmenen vuoden ajan hän on työstänyt suurta freskoaan New Yorkin köyhistä siirtolaiskortteleista 1930-luvulla.
Eisner (s.1917) on amerikkalaisen sarjakuvan grand old man. Hän julkaisi ensimmäiset sarjakuvansa 1936 ja uusin kirja Fagin the Jew ilmestyi syyskuussa 2003. Vuonna1940 Eisner loi The Spirit -sarjakuvan, jota hän teki vuoteen 1952. Sitä on käännetty kaksi albumia suomeksi.
Spiritin jälkeen Eisner käynnisti oman studion, joka keskittyi hyötysarjakuvan tekoon. Niitä tilasivat niin koulut kuin suuryhtiötkin. Rahaa tuli, mutta mieli paloi omien sarjakuvien pariin. 1978 ilmestyi vihdoin Talo Bronxissa, kertomus Bronxin köyhistä juutalaisperheistä.
Eisnerin sarjakuvakirja on meille tutun eurooppalaisen sarjakuva-albumin muotoinen ja näköinen, mutta Yhdysvalloissa Talo Bronxissa oli vallankumouksellinen. Vakavaa sarjakuvaa aikuisille – ja vieläpä kirjana!
Sittemmin Eisner on tehnyt kolmattakymmentä uutta sarjakuva-albumia, joista muutama on julkaistu suomeksikin. Elinvoima (1987) kertoo samasta Dropsie Avenue 55:n vuokrakasarmista kuin Talo Bronxissakin.
Eisner seuraa ymmärtäen ihmisten elämää, heidän ponnistelujaan perheidensä elättämiseksi, heidän pohdintojaan elämän tarkoituksesta ja ennen muuta heidän unelmiaan. Unelmat pitävät ihmiset hengissä ja antavat elinvoiman, Eisner uskoo.
Elinvoima ja Talo Bronxissa poikkeavat yhdysvaltalaisesta tavasta kiertää kerronta selkeästi yhden sankarin ympärille. Eisner kuvaa koko yhteisöä. Elämä koostuu pienistä asioista, jotka kietovat kaikkien kohtalot toisiinsa. Jokaisella on oma elämänsä, mutta perustuntemukset ovat samat.
Uneksija (1990) on vahvasti omaelämäkerrallinen kertomus sarjakuvapiirtäjästä etsimässä tietään menestykseen 1930-luvun New Yorkissa. Teos dokumentoi hienosti tehdasmaisessa studiossa ahertavien piirtäjien työtä. Hekin jaksavat, koska heillä on unelmia. Näkymättömät ihmiset (1993) luotaa Eisnerin toista suurta teemaa, anonyymejä ihmisiä suurkaupungin massojen joukossa.
Myrskyn silmään (1991) kertoo juutalaisen Willie-pojan varttumisesta New Yorkissa 1920- ja 1930-luvulla. Omaelämäkerrallisen teoksen keskeisiä teemoja ovat rotuennakkoluulot ja aikuistuminen.
Eisnerin tapa kertoa on novellimainen, ja pitkässä tarinassa on useita sisäkkäiskertomuksia. Myrskyn silmään -albumissa Willien isä muistelee Wieniä, äiti rutiköyhää lapsuuttaan ja Willie tutustuu niin kommunistiseen veneenveistäjään, liikemiehiin kuin antisemitisteihinkin.
Vaikka Willie kohtaa paljon juutalaisvastaisuutta, Eisner viestii, etteivät ennakkoluulot ole kenenkään yksinoikeus. Ne kulkevat ristiin rastiin ja voivat olla yhtä hyvin poliittisia, uskonnollisia kuin rodullisiakin.
Eisner tekee jatkuvasti samaa teosta, aivan kuten Isaac Bashevits Singer kirjoitti samaa tarinaa. Eisnerin motto voisi olla Prosperon suusta Shakespearen Myrskystä: ”Sama kude meissä kuin unelmissa on, ja unta vain on lyhyt elämämme”.
Will Eisnerin tietty poliittinen naiivius saattaa juontua halusta välttää tuomioiden jakamista. Hän näkee tarkasti mitä tapahtuu, mutta ei ole laajemmin kiinnostunut kysymään miksi. Yhteiskunnalliset kannanotot syntyvät vain yksilöiden eivätkä kokonaisuuksien kautta, niin yhteisöjä kuin hän kuvaakin. Sentimentaalisuus korvaa analyysin.
Graafisesti Eisnerin jälki on albumimuodon vuoksi hyvin eurooppalaista. Tyyli on taidolla rytmitetty, välillä lyyrinenkin ja sivukokonaisuudet vapaasti sommiteltuja. Tunnelma on tiheä.
Kuvien määrän, koon ja sijoittelun määrää kertomuksesta nouseva tarve. Kuvat ovat realistisia, mutta todenmukaisuuttakin tärkeämpää Eisnerille on uskottavuus. Siihen hän keskittyy, ja siinä hän onnistuu.
