Kati Kovács: Miestennielijäksi sirkukseen. Arktinen Banaani 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kati Kovács on useissa sarjakuvissaan liikkunut lapsuuden maailmassa ja kuvannut aikuiseksi kasvamisen kipuja. Miestennielijäksi sirkukseen liittyy nuoren naisen elämään ja kokemuksiin.
Albumin lyhyet tarinat vilisevät miehiä: latinomachoja, mammanpoikia, raavaita perusmiehiä, vanhoja elostelijoita, turvallisia tylsimyksiä ja jopa myyttisiä hahmoja, kuten Pablo Picasso.
Miehet ovat outoja, mutta monine puutteineenkin kiehtovia. Heidän kanssaan voi leikitellä, kieriskellä vuoteessa tai heidät voi vaihtaa toiseen. Välillä miestä pitää houkutella luokseen, välillä käskeä pitämään näppinsä irti.
Albumin nimikkotarinassa paljastetaan, miksi sarjakuvapiirtäjän työ on sittenkin sirkuksen miestennielijän tehtävää parempi. "Miehistä saa mahanpuruja ja sydämeen tulee ikäviä sivuääniä." Siis: "Vain paperilla voin säilyttää vapauteni."
Täydellisyyteen yltää vain oma isä, jonka kuolemasta kertova tarina on albumin vaikuttavin. Se myös vertautuu mielenkiintoisesti Kovácsin kuvaamiin äiteihinsä kiintyneisiin mammanpoikiin.
Roomassa asuvan Kovácsin (s.1963) aiempi albumi Pahvilapsi (2001) esittelee kadulla asuvan Sirkka-tytön. Vanhemmat unohtivat riidellessään, että heillä on lapsi ja Sirkka katosi. Kotiaan ja vanhempiaan etsiessään hän kohtaa suorastaan surrealistisen kirjon outoja ihmisiä ja olentoja viemäripingviinistä kadun hörhöihin. Hänestä tulee jopa koleraisten koppakuoriaisten kuningatar.
Kovacsin tyyli on tässäkin albumissa tutun karnevalistinen. Todellisuus heittää häränpyllyä ja sekä tapahtumat että henkilöt ovat vahvasti karrikoituja. Albumin teema on kuitenkin vakava: lapsen hätä ja rakkauden puute.
Perheen hajoaminen sattuu kipeästi lapseen, joka joutuu uuden ja oudon todellisuuden eteen. Ilman hyvää tahtoa ja yhteistä yritystä pienetkin asiat voivat kasvaa sattumusten ketjuiksi, jotka heittelevät niin isoja kuin pieniäkin ihmisiä.
Pahvilapsen grafiikka on moniulotteista ja yhtä runsasta kuin kerrontakin. Kuvat tihkuvat yksityiskohtia, ja välillä Kovács jopa tarvitsee koko sivun yhdelle kuvalle saadakseen kaiken mahtumaan mukaan. Kovácsin ohut viiva on hentoudestaan huolimatta elävä ja persoonallinen.
Kovács on julkaissut melko lyhyessä ajassa useita albumeita, joilla on ollut myös kansainvälistä kysyntää. Pahvilapsi, Vihreä rapsodia (1994) ja Karu selli (1996) on julkaistu Ruotsissa, mustasukkaisuus- ja vankiladraama Karu selli julkaistiin myös Saksassa. Pahvilapsi ilmestyi syksyllä 2003 Ranskassa nimellä Sirkka, la petite fille des rues.
Kovácsilla on selkeä ja omaleimainen tuotanto, jota yhdistävät samat teemat: vapauden kaipuu, elämän nälkä, lapsuuden ja aikuisuuden saranakohdassa seisominen sekä paljas lihallisuus.
Myös syöminen ja ruoka on koko ajan näkyvästi läsnä, joko nöyryytyksen välineinä tai lihallisen elämän välttämättömyyksinä. Kerronnan keinot ovat karnevalistinen liioittelu, hillitön iloittelu sekä niitä tukeva rehevä piirros.
Kovácsin kynänjälki on yhtä aiheiden kanssa, se riemuitsee tarinoiden mukana. Osin värillinen Miestennielijäksi sirkukseen on hienoa työtä. Se osoittaa, että Kovács osaa myös varioida viivaansa, ja jälki vain paranee koko ajan.
