Art Spiegelman: Maus. Suomennos Jukka Snell. WSOY 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Miten kertoa se, mitä ei voi kertoa, kuvata se, mitä ei voi kuvata, ymmärtää se, mitä ei voi ymmärtää? Natsi-Saksan keskitysleirien kuolemankone ylittää pahuudessaan useimpien käsityskyvyn. Miten voi selittää miljoonien ihmisten joukkomurhan?
New-yorkilainen Art Spiegelman kertoo teoksessaan Maus Auschwitzista selviytyneiden puolanjuutalaisten isänsä Vladekin ja äitinsä Anjan tarinan. Albumin kehyskertomuksessa Art haastattelee isäänsä New Yorkissa 1980-luvun alussa ja piirtää kuulemaansa sarjakuvaksi.
Mausin henkilöt ovat eläimiä: juutalaiset hiiriä, saksalaiset kissoja, puolalaiset sikoja. Se on tapa etäännyttää kerrontaa lukijasta. Juutalaiset olivat saksalaisille tuhoeläimiä, hiiriä ja kissat ovat hiirten vihollisia. Sika on juutalaisille ei-puhdas, ei-kosher; viittaako tämä puolalaisten vahvaan antisemitismiin?
Maus on äärimmäisen vaikea ja monitasoinen teos. Se ei ole vain koskettava kertomus sodan kauhuista, vaan se on samalla kertomus Spiegelmanista itsestään, hänen isäsuhteestaan sekä selviytyjän dilemmastaan.
”Primo Levi kuoli Auschwitzissa 40 vuotta myöhemmin”, sanoi kirjailija Elie Wiesel Auschwitzista selviytyneen italialaisen kirjailija Primo Levin ilmeisestä itsemurhasta vuonna 1987. Levin vavahduttava teos Tämäkö on ihminen ja hänen muu tuotantonsa todistaa samaa kuin Maus: Auschwitz ei päästä koskaan otteestaan.
Vladek ja Anja selvisivät läpi sotavuodet, mutta heidän Richieu-poikansa kuoli. Sodan jälkeen he päätyivät Tukholmaan, jossa Art syntyi 1948. Ruotsista perhe muutti New Yorkiin. Keskitysleirien kauhut ja pojan kuolema jättivät jälkensä, ja Anja teki itsemurhan 1968. Äitinsä kuoleman jälkeen järkyttynyt Artkin päätyi joksikin aikaa psykiatriseen sairaalaan. Spiegelmanin perheessä keskitysleirin varjo ulottuu isän kautta pojan elämään.
Maus on sisäkkäisten muistojen sarja, jossa Vladek kertoo tarinansa ja Art leikkaa mukaan omaa elämäänsä. Isän ja pojan suhdetta vaikeuttaa pojan mitättömyyden tunne: kuinka mikään, mitä hän tekee, voi olla verrattavissa isän selviytymiseen?
Äidin itsemurha ja Richieu-veljen kuolema lisäävät entisten päälle uusia traumoja. Isäkapina kääntyy itseä vastaan, koska sitä ei voi kohdistaa Auschwitzin läpikäyneeseen isään. Selittämätön syyllisyyden taakka painaa vahvasti Artia.
Isä ja poika kamppailevat keskenään tarinan hallinnasta; se ilmenee heti ensimmäisillä sivuilla. Isä kertoo nuoruutensa tyttöystävästä, mutta ei halua että poika ottaa asian mukaan kirjaansa. Lopputulos: mukana ovat sekä isän tarina että keskustelu siitä pitäisikö kertomuksen olla kirjassa.
Isän ja pojan näkemykset toisistaan eivät kohtaa. Omassa tarinassaan isä Vladek on ovela, nokkela ja monitaitoinen, poika kaikkea muuta. Art kuvaa isäänsä itarana, valittavana ja häntä lapsena tyrannisoineena.
Itseään Art ei tunne, vaan kulkee terapiassa ja muistoissaan saadakseen selville, kuka on. Hän kuvaa itsensä piirtämässä ruumiskasan päällä. Kummalla on oikeus kokea suurempi trauma, isällä vai pojalla?
Äitinsä kuoleman Spiegelman ujuttaa kerrontaan vanhalla ahdistuneella sarjakuvallaan Vankina helvetin planeetalla. Vielä nytkin hänen on vaikea lähestyä kuolemaa ja siitä kokemaansa syyllisyyttään muutoin.
Spiegelmanin piirrostyyli on koristelematonta ja tarkoituksenmukaista, ja kuvat ovat täynnä informaatiota. Ruudut ovat pieniä, ja kerronnan tempo on tasainen. Spiegelman taitaa sarjakuvan keinot ja hajottaa kerronnan monelle eri tasolle.
Maus ilmestyi alkujaan suomeksi kahtena osana 1990 ja 1992. Vuoden 2003 uusintapainos on tervetullut, sillä teos kestää monia lukertoja ja aukeaa tarkallekin lukijalle vain hitaasti.
Mausin jälkimmäinen osa on omistettu Richieulle ja Spiegelmanin tyttärelle Nadjalle. Artin veli, jota hän ei koskaan nähnyt, jää menneisyyteen. Nadja jatkaa elämää eteenpäin, ilman Auschwitzin pitkää varjoa.
