Mort Walker: Masi. 21 albumia vuodesta 1969. Useita kustantajia.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Masi ei kerro armeijasta vaan joukosta ihmisiä, jotka ovat armeijassa. Tiukan hierarkkinen ympäristö on hyvä tausta inhimillisten ominaisuuksien esittelylle, ja armeijan normaalimaailmasta poikkeva logiikka sallii oudotkin pilat.
Sanomalehtisarjakuvalla eli stripillä on melko ahtaat puitteet, eriotenkin jos se on ison yhdysvaltalaissyndikaatin levityksessä. Se valvoo tarkkaan sisältöä eikä salli mitään mielestään epäilyttävää. Erityisen tarkassa syynissä ovat kaikki keskivertoamerikkalaista kauhistuttavat maininnat seksistä, uskonnosta tai huumeiden käytöstä.
Tämä johtaa monen sarjan latistumiseen. Masin luoja Mort Walker (s. 1923) taas on oppinut puikkelehtimaan hyvin sääntöjen lomassa ja vaikuttanut osaltaan niiden hienoiseen höllentymiseen.
Masi alkoi ilmestyä vuonna 1950 opiskelijapojasta kertovana huumoristrippinä. Korean sodan synnyttämän sotilaallisuuden puuskan myötä sen päähenkilö Masi värväytyi armeijaan, ja Jermulan varuskuntaan hän on jäänytkin. Armeija on humoristille antoisampi aihe kuin yliopisto.
Henkilögalleria on vähitellen kasvanut mittavaksi, mukaan ovat tulleet kaikki armeijan kaltaisesta yhteisöstä löydettävät tyypit. Vaikein sarjaan tuotava hahmo oli musta mies, luutnantti Molli, jota Walker kehittteli yli vuoden. Hän ei voinut olla tyhmä, kuten Hönö, tai laiska, kuten Masi, niinpä hänestä tuli itsevarma afrotukkainen upseeri.
Syndikaattikin suostui aikansa emmittyään mustaan upseeriin, ja luutnantti Mollista tuli nopeasti sarjan keskeisiä hahmoja. Myöhemmin mukaan liittynyt aasialaisperäinen korpraali Yo ei enää herättänyt mitään intohimoja. Uusin henkilö on Ossi Linkki, tietokonemaailmassa liikkuva nörtti.
Masi heijastaa miehisen maailman arvoja, sen koko neljän hengen tekijätiimi on äijiä itsekin. 1990-luvulla kenraali Kaluunan kuolaaminen sihteerinsä neiti Söpön perään ei enää ollut seksismisyytösten vuoksi sopivaa, ja Walker lähetti kenraalin asennekoulutukseen. Nyt hän on poliittisesti korrekti.
Syndikaatti on äärimmäisen tarkka kaikesta seksiin viittaavasta. Valvonta on jopa kiristynyt; kun Walker aiemmin piirsi neiti Söpön rinnat kahdella viivalla, se on nykyään tehtävä yhdellä. Kokki Lotinan kuumassa keittiössä riisuma paitakin oli puettava päälle: karvainen miehen maha oli liikaa.
Piirtäjä on myös harannut vastaan. Sensuuritaistelujen tunnetuimpia on Mort Walkerin napasota syndikaattinsa kanssa. King Features Syndicate ei 1960-luvulla sallinut, että sarjakuvissa näkyy napa, mutta Walker piirsi sen. Kaikilla on napa, hän perusteli, ei ole mitään erillistä miesten ja naisten napaa.
Syndikaatti poisti navat piirroksista yhtä tarkasti kuin Walker ne piirsi. Walker kuuli huhuja, että syndikaatin toimittajalla on jopa oma pikku laatikko, johon irti leikatut navat laitetaan. Walker päätti auttaa keräilijää ja alkoi piirtää aina kaksi napaa, jotka myös poistettiin. Kollegat auttoivat ja alkoivat innolla piirtää napoja hahmoilleen.
Lokakuussa 1965 Walker päätti räväyttää ja piirsi stripin, jossa Lotina saa kolme laatikollista napa-appelsiineja bikiniasuisine tyttöineen laatikon kyljessä. Napa-appelsiinista ei voinut poistaa napaa, ja sensuuri loppui siihen.
Kuvissaan Walker on kehittänyt sanomalehtisarjakuvan vaatiman taloudellisuuden huippuunsa. Hän piirtää selkeästi mutta ilmaisevasti ja pyrkii saamaan strippeihin myös kuvallisen oivalluksen tason, ei vain sanallista vitsiä.
Masin 50-vuotisjuhlakirja (Egmont 2000) on hyvä johdatus sarjan vaiheisiin. Siinä on valikoima syndikaatin sensuuriin juuttuneita sarjoja, samoin niitä, jotka eivät läpäisseet edes tekijöiden omaa seulaa. Ne kertovat ideointiprosessiin ilmeisen välttämättömistä sivupoluista.
Walker teki yhdessä Jerry Dumasin kanssa Samin sarja -metasarjakuvaa 1961-63. Se on sanomalehtistrippien helmiä, sarjakuva sarjakuvasta.
