Quino: Mafalda. Kolme albumia vuodesta 2000. Suomennos Soile Kaukoranta. Jalava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kun kasvan isoksi, menen tulkiksi YK:hon, Mafalda haaveilee. Kun joku sanoo toisen maata häpeäpilkuksi, käännän sen toisen maan kauneutta ylistäväksi lauseeksi. Erimielisyydet sekä sodat loppuvat, ja maailma on pelastettu!
Mafaldan haave on mitä tyypillisin tälle pienelle argentiinalaiselle tytölle. Hän on maailmasta huolissaan oleva pikkuvanha lapsi, joka kieltäytyy sopeutumasta aikuisten maailman mielettömyyteen.
Mafalda seuraa tarkasti uutisia, pohtii sotien syitä ja näkee maailman menon selvemmin kuin aikuiset. Ja hän rakastaa Beatlesien musiikkia.
Mafalda on sanomalehtisarjakuva, jonka loi argentiinalainen Quino, oikealta nimeltään Joaquin Lavado (s. 1932). Sarja alkoi ilmestyä sunnuntaisin vuonna 1964 ja seuraavana vuonna myös arkisarjana. Quino lopetti Mafaldan tekemisen jo 1973, mutta se kiertää yhä suosittuna maailmaa.
Suomessa ilmestyi 1970-luvun alussa muutama Mafalda-albumi, mutta niitä ei enää löydä juuri mistään. Mafalda alkoi ilmestyä uusina kokoelmina vuonna 2000, albumeita on toistaiseksi tullut kolme.
Quinon teemat ovat ajattomia, mutta samalla ne heijastavat syvästi aikaamme. Mafalda on ajatteleva ihminen, joka kerta toisensa jälkeen hämmästyy kanssaihmistensä lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä.
Hämmästyksestä syntyy teräviä havaintoja kauniiden puheidemme ja käytännön elämämme ristiriidoista, ja näistä ristiriidoista syntyy Quinon ainutlaatuinen huumori.
Sillä Mafalda on vakavuudestaan huolimatta perinteinen huumoristrippi. Sen maailmantuska on humaanin lempeää sekä ketään loukkaamatonta, ja strippi kiertyy aina vitsin ympärille. Quino löytää elämänmenostamme monia puutteita, mutta ei osoita sormella syyllisiä.
Mafalda on pessimisti, joka yrittää olla optimisti. Vanha sanontahan kuuluu, että pessimisti on hyvin informoitu optimisti. Hän hoivaa rakasta karttapalloaan, maailmamme symbolia, ja hänellä on tarvittaessa myös rivakkaa taistelumieltä.
Sarjan keskeiset sivuhenkilöt ovat muita lapsia. Manolito on kauppiaan poika ja jo hyvin selvillä rahan ansaitsemisen tärkeydestä. Felipe on lapsenmielinen uneksija ja Susanita jo rahasta ja perheestä haaveileva pikku nainen. Mafaldan vanhemmat ovat hyväntahtoisia, mutta tyttären puheet ihmetyttävät heitä.
Kuviltaan Mafalda on selkeää piirrosta, vailla pyrkimystä erityiseen graafiseen loistoon tai rajojen rikkomiseen. Piirroksen tärkein tehtävä on välittää sisältö.
Mafalda on siirtynyt myös animaatioon. Quinon ystävä, kuubalainen Juan Padrón ohjasi 1980-luvulla yhdekäsän viiden minuutin Quinoscopios-elokuvaa Quinon pilapiirroksista. Seuraavalla vuosiymmenellä hän ohjasi 104 yhden minuutin Mafalda-animaatiota. Ne eivät ole strippien toistoa, vaan perustuvat lähinnä visuaalisiin piloihin.
Quino on tehnyt paljon pilapiirroksia ja irtosarjakuvia; niitä ilmestyy jatkuvasti kokoomateoksina monilla kielillä - ei nyt toki suomeksi kuitenkaan. Pilapiirtäjänä Quino on erinomainen, hän on ihmislajin yhteisöllisen elämän tarkkasilmäinen havainnoitsija.
Vaikka piirrokset ovat osuvia ja taitavia, ne eivät paasaa. Quino jättää itsensä ja omat intohimonsa syrjään madaltaen kaikkien lukijoiden kynnystä käydä kuvaan ja hymyillä meille ihmisille.
