Goscinny, Morris: Lucky Luke. 69 albumia vuodesta 1971.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Villiä länttä ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. Se on tarinoiden, legendojen, elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien luoma mahdollinen maailma ja summa. Siksi se on hyvä alusta, johon voi kiinnittää monia eri tarinoita. Kaikki tuntevat villin lännen ja sen kliseet, mutta sen epämääräisiä rajoja on helppo rikkoa.
Lucky Luken viehätys ja huumori perustuvat tähän monitasoiseen todella ja tarulla leikkimiseen. Belgialaisen Morrisin eli Maurice de Bevérèn 1947 aloittama lännensarja oli aluksi hyvin tavanomainen toiminnallinen seikkailusarja. 1948 Morris matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän vietti kuusi vuotta.
New Yorkissa hän tutustui sarjakuvakäsikirjoittaja René Goscinnyyn, joka ryhtyi Lucky Luken käsikirjoittajaksi 1955. Goscinny laati käsikirjoituksen 38 seuraavaan Lucky Luke -albumiin ja hänen kädenjälkensä muutti sarjan luonteen perusteellisesti.
Aiempi elokuvista peritty toiminnallisuus muuntui parodiseksi lännen mytologian uudistamiseksi. Lännessä riittää legendoja, joita Goscinny käytti ja keksi vielä itse lisää. Goscinny toi mukaan sarjan kantaviksi voimiksi muodostuneet Daltonin veljekset ja lännen tyhmimmän koiran Rantanplanin. Goscinny rikasti tarinat yksityiskohdilla ja huumorilla sekä kehitti monitasoista parodiaa.
Päähenkilö Lucky Luke on nuhteeton karjapaimen, joka on aina valmis kamppailemaan rosvoja vastaan. Hän on ylivoimainen älyltään ja ampuu varjoaan nopeammin. Naisia hänen elämänsä ei mahdu.
René Goscinny (1926-1977) oli ranskalais-belgialaisen sarjakuvan moottori. Hän käsikirjoitti myös muun muassa Asterixia ja Ahmed Ahnetta sekä loi Pikku Nikke -kirjat. Goscinny myös päätoimitti Pilote-lehteä, joka nosti sarjakuvan myös aikuisten lukemiseksi ja esitteli jatkuvasti uusia piirtäjiä.
Goscinnyn merkityksen oivaltamiseksi riittää, että lukee hänen käsikirjoittamiaan Asterixeja ja Lucky Lukeja ja vertaa niitä muiden tuotoksiin. Muut voivat seurata hänen jälkiään, mutta harva pystyy vastaavaan uuden luomiseen ja vitsien hillittömään kylvämiseen. Goscinnyn varhainen kuolema kelotti niin Asterixin kuin Lucky Lukenkin.
Lucky Luke -albumi Mustat kukkulat (1976) naureskelee elämästä vieraantuneille tiedemiehille, jotka osoittautuvatkin monen sortin taitajiksi. Erityisen ihastuttava on albumin wieniläinen antropologi, joka pyytää saada ihmisiltä näiden kallon sitten kun he eivät enää sitä tarvitse.
Psykolanalyysille pilaillaan albumissa Daltonit pääsevät hoitoon (1979), jossa professori Himbeergeist haluaa parantaa Daltonit terapialla. Nimi Himbeer eli vadelma muistuttaa oudosti toista lännensankaria, Blueberryä eli mustikkaa. Postivaunut (1975) on pastissi John Fordin elokuvasta Hyökkäys erämaassa.
Morris (1923-2001) oli yksi brysseliläisten piirtäjien neljän koplaksi kutsutusta ystäväpiiristä. Siihen kuuluivat myös Punaparta-sarjakuvan tekijä Jijé, Pikon ja Fantasion piirtäjä Franquin sekä Timin ja Tomin piirtäjä Will. Heidän sarjakuvansa ja tyylinsä poikkesivat Hergén realistisen kuvan ja tasaisen viivan samoin brysseliläisestä koulukunnasta.
Miehiä yhdistivät yhdysvaltalaiset vaikutteet, jotka Morris, Jijé ja Franquin saivat matkustettuaan toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin työhön ja oppiin. Belgialaiskolmikko tavoitteli disneymäistä sulavuutta, jonka he yhdistivät eurooppalaiseen tyyliin.
1952 aloittaneen Madin ja sen päätoimittaja Harvey Kurtzmanin vaikutus eurooppalaiseen sarjakuvaan on yhä tutkimaton luku. Se ei kuitenkaan ollut mitätön, sillä Goscinny työskenteli Kurtzmanin studiossa Madin perustajien kanssa.
Lucky Luken parhaimmat albumit ovat monta lukukertaa kestäviä ikihauskoja klassikoita. Goscinnyn kuoleman jälkeiset albumit ovat sen sijaan tasoltaan vaihtelevia, sillä Morris käytti useita eri käsikirjoittajia. Piirroksiltaan kaikki ovat sujuvaa kerrontaa ja viivaa: Morris oli ammattimies.
