Ville Tietäväinen: Linnut ja meret. Tammi 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Ihmisen elämää rajaavat ja määräävät voimat, joita emme hallitse. Kahleista voi kuitenkin murtautua hetkeksi, mikäli on tahtoa, ja sitä saa rakkaudesta.
Ville Tietäväisen albumi Linnut ja meret pohtii ihmisen vapautta. Se on hienoviritteinen, osin pinnan alla kulkeva ja vaikuttava tarina kiinalais-hongkongilaisesta nuoresta parista, joiden vilpitön rakkaus murtaa heille rakennetun häkin kalterit.
Kaltereita on monta: manner-Kiinasta tulleen köyhän Simonin ja varakkaan suvun Katien luokka-ero, patriarkaalisen perheen kunnia ja perinteet sekä nuorten ankeat elinolot. Taustalla kumisevat historian suuret pyörät, Hongkong on siirtymässä Kiinan osaksi.
Katien tultua raskaaksi suku hyväksyy nuorten avioliiton, mutta se paljastuukin juoneksi. Syntynyt lapsi on tarkoitus antaa kasvatiksi mahtavalle sukulaismiehelle Kiinaan. Nuoripari päättää karata.
Simonin ja Katien elämän ohessa kulkee toinen vapauden riiston tarina. Vietnamilaisten venepakolaisten leirejä tyhjennettäessä mies kadottaa perheensä ja joutuu elinkauppaa käyvien tunteettomien lääkäreiden leikeltäväksi. Karatessaan hourupäisenä sairaalasta hän tapaa kohtalokkain seurauksin Katien vauvoineen.
Tietäväinen (s. 1970) on rakentanut sarjakuvaansa moniulotteisen ja älykkään käsikirjoituksen, jonka kaikki osat aukenevat vasta teosta uudelleen luettaessa. Se vetoaa enemmän lukijan älyyn kuin eniten pinnalla oleviin tunteisiin, josta seuraa tietty viileä etäisyyden tuntu.
Tarina ei shokeeraa tai ylitä aitaa matalimmasta kohden. Se ei ole melodraamaa eikä tihku siirappia vaan henkii onnen kaipuuta, ja ne ovat niin taiteessa kuin elämässäkin eri asia.
Vapaus tulee myös ottaa vastaan silloin kun sen saa; lyhyetkin onnen hetket kantavat pitkään. Albumin loppu ja alku on sama, Katie muistelee lapsuutensa kokemusta maailmanpyörässä: "Taivaista palasimme jälleen maan pinnalle. Ympyrän tiesi sulkeutuvan, mutta hetken aikaa sai tuntea selittämätöntä vapautta."
Ville Tietäväinen teki yhdessä Harri Hannulan kanssa Thaimaaseen sijoittuvan albumin Hymyilevä kuu (1995). Linnut ja meret -albumia varten hän matkusti yhdessä Hannulan kanssa Hongkongiin, jossa he viipyivät kuukauden kaupunkia tutkien ja sen vaikutteita imien. Lopulta albumi jäi Tietäväisen yksin tehtäväksi.
Kaupunki on yksi albumin keskeisistä vaikuttavista voimista. Sen tungos, rakennukset ja maisemat ovat vahvasti läsnä. Sen asukkaiden kamppailu arjesta selviämiseksi sekä rahan palvonta ja metsästys vaikuttaa myös Katien ja Simonin elämään.
Albumin nimi Linnut ja meret tiivistää tarinan teemaksi toivon. Se tulee tarinasta, jossa lintu aikoi täyttää häneltä isän vieneen meren kantamalla sinne joka päivä nokassaan kiven ja ruohonkorren. Meri nauroi linnulle, et sinä minulle mitään voi.
Lintu kysyi, mitä tapahtuu, jos se kantaa kiviä miljoona kertaa miljoona vuotta. Joskus meri täyttyy, eikä lintu anna koskaan periksi. Lintu on ihmisen toivo, se kantaa sitkeydellään yli pahimpienkin esteiden.
Teoksen grafiikka on realistisen ankaraa, hiukan luonnosmaista, akvarellikynällä ja guassilla karkealle kartongille piirrettyä. Kuvissa on poikkeuksellisen usein ihmisiä, sillä tämä on tarina ihmisistä ja heidän tunteistaan. Kasvot ja eleet kertovat paljon.
Ulos häkistään murtautuneen Katien kuolema antaa pinnallisesti ajateltuna teoksen sanomasta lohduttoman kuvan. Ulkopuolella odottaakin toinen väkivallan ja vapaudettomuuden kehä, jonka pyöriin voi murskautua.
Maailma ei kuitenkaan ole lohduton tai musta, päinvastoin. Se kannustaa etsimään omaa vapauttaan esteistä huolimatta, pyrkimään kohti onnea. Katien ja Simonin ehdoton rakkaus on kuvattu kauniin seesteisesti. Heidän itse rakentamansa onni on lyhyydestään huolimatta kauniimpaa kuin muiden juoksu rahan, maineen tai aseman perässä.
Rakkaus ei ole tie kadotukseen, se on tie sieltä pois.
