Jean-Jacques Sempé. Lapsia. Suomennos Noora Koskinen. Tammi 2002.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Ranskalainen piirtäjä Jean-Jacques Sempé on alansa ehdottomia valioita. Kolmisenkymmentä albumia julkaissut Sempé (s. 1932) on erittäin pidetty niin kotimaassaan kuin muuallakin.
Oleellinen osa Sempén työtä ovat arvostetun aikakauslehti New Yorkerin kannet, joita hän on vuodesta 1978 piirtänyt yli 70. Intellektuellien suosima New Yorker on kuvitukseltaan ehkä maailman korkeatasoisin lehti, jonka piirtäjinä on suuri joukko alan ykköstekijöitä.
Suomalaisille Sempé on tuttu viiden Pikku Nikke -kirjan kuvittajana. Ranskassa 1960-64 ilmestyneet kirjat kirjoitti Asterixin käsikirjoittaja René Goscinny. Koulupoikien elämästä kertovat tarinatkokoelmat ovat kestosuosikkeja, joista ensimmäinen ilmestyi suomeksi jo 1965 ja viimeisin 1983.
Like-kustannus julkaisi suomeksi 1993 kaksi Sempén tyylikästä piirrosalbumia. Sarjaa on vuodesta 2001 jatkanut Tammi, joka aikoo julkaista Sempén piirroksia vuosilta 1962-99 esittelevän 12 teoksen sarjan kokonaisuudessaan.
Albumeita on tullut jo mediaihmisistä, optimisteista, romantikoista, syyllisyydentuntoisista, lapsista ja filosofeista. Lapsia-albumi on niistä herkimpiä.
Jo albumien nimet kertovat Sempén tavasta nähdä maailma. Hänen ehdoton kiinnostuksen kohteensa olemme me ihmiset: meidän ajatuksemme, arvomme ja jokapäiväiset touhumme.
Sempé on humoristi ja ironikko, mutta lempeällä ja ymmärtävällä tavalla. Hän osuu maaliinsa olematta koskaan aggressiivinen. Ihmisen heikkoudessakin on jotain kaunista.
Kuvissa on yleensä yksi tai kaksi päähenkilöä, vaikka tapahtumapaikkana voi olla vilkas katu tai tv-studio. Kuvien ihmiset ovat aina selkeästi yksilöitä eivätkä lajityyppejä.
Useimmiten kuvien huumori syntyy ristiriidasta sen välillä mitä ihminen luulee olevansa, ja mitä hän todellisuudessa on. Monilla on itsestään hiukan liian korkea käsitys, joissakin asuu sisällä myös todellinen maailmanvalloittaja tai villimies, joka vain ei ole päässyt toistaiseksi esiin.
Syvästi urbaania Sempéä kiinnostavat joukot, katumaisemat ja suurkaupungit, mutta aina jonkin yksityiskohdan kautta. Kuva saattaa esittää kaupungin vilinää, mutta se avautuu vain katukahvilassa istujan tai jonkin pienen esineen kautta.
Vaikka osa kuvista on vanhoja, ne eivät ole mitenkään vanhentuneita. Sempé ei piirrä päivänpolitiikkaa, vaan ihmisen ikuisia huolia ja ajatuksia. Hänen oivalluksensa eivät ole kertakäyttövitsejä, vaan ajatukset käynnistäviä prosesseja.
Työt ovat useimmiten yksittäisiä piirroksia, mutta myös ajassa liikkuvia sarjakuvia. Kaikissa on kuitenkin tarina, jonka tapahtumat ulottuvat sivun reunojen ulkopuolelle.
Ajatusten lempeyttä ja ajattomuutta korostaa Sempén klassinen piirrostyyli. Kuvat ovat selkeitä ja yksinkertaisia, mutta tarvittaessa freskomaisen täynnä yksityiskohtia.
Kevyt ja ilmeikäs piirrosviiva on kaunis, ja se jättää tilaa lukijan mielikuvitukselle. Toisinaan kuvat ovat pelkistyneisyydessään lähes luonnosmaisia. Kaukaa katsottuina Sempén piirokset ovat yksinkertaisen näköisiä, mutta läheltä voi huomata niiden monet ulottuvuudet ja syvyydet.
Ja kaiken keskellä on aina ihminen.
