George Herriman: Krazy Kat. Neljä albumia vuodesta 1983. Suomennos Soile ja Heikki Kaukoranta. Jalava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kyseessä on triangelidraama. Krazy Kat -kissa rakastaa Ignatz-hiirtä, joka haluaa vain paiskoa tiiliä kissan päähän. Koira-poliisi Offissa Pupp jumaloi kissaa, ja sulkee hiiren vankilaan aina voidessaan.
Paikka on Arizonan Navajo-intiaanien aluetta muistuttava outo Coconinon piirikunta. Autiomaan kaktusten keskellä kivipilarit ja kalliot työntyvät esiin kuin lännenelokuvista tutussa Monumenttien laaksossa. Päivä voi vaihtua yöksi kesken tarinan, ja tausta vaihtua kuvasta toiseen siirryttäessä.
Krazy Kat on sarjakuvan keskeisimpiä klassikkoja, vuosikymmeniä käytetty vakiovastaus aikanaan hoettuun hassuun kysymykseen onko sarjakuva taidetta. Sen absurdin kiehtova huumori, kekseliäs kieli, surrealismia lähenevä grafiikka ja nerokas kokonaisuus ovat tiiliskivi kaikkien sarjakuvan rajoja epäilevien päähän.
Yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä George Herriman (1880-1944) teki perhesarjaa The Family Upstairs, jonka alareunaan ilmestyivät kiistelevät hiiri ja kissa 1910. Hahmot elivät omaa elämäänsä stripin alareunassa, kunnes saivat aivan oman tilansa 1913. Kolme vuotta myöhemmin ne siirtyivät myös suurikokoiseen sunnuntaisarjaan.
Sunnuntaisarjoissa Herriman pääsi luomaan täysin oman kosmoksensa. Hän täytti sen vaikealla runollisella kielellä, oudoilla maisemilla, aivan epäloogisilla tapahtumilla sekä itseään toistavilla hahmoilla. Herriman oli postmoderni aikana, jolloin edes moderni ei ollut vielä lyönyt itseään läpi taiteissa.
Krazy Kat sai vankan mutta pienen kannattajajoukon, ja siitä tehtiin jopa balettiesitys Broadwaylle 1922. Sarja levisi vain harvoihin lehtiin, mutta Herrimanin työnantaja, lehtimoguli William Randolph Hearst piti siitä ja antoi sarjan jatkua. Herriman piirsi Krazy Katia aina kuolemaansa 1944 asti.
Suomeksi on ilmestynyt neljä Krazy Kat -kokoelma-albumia; saavutus joka sijoittaa meidät sivistyskansojen kärkijoukkoon. Krazy Kat on niin vaikea käännettävä, että sitä ei monissa suurissakaan maissa ole edes kokeiltu.
Kääntäjät Soile ja Heikki Kaukoranta ovat suoriutuneet urakastaan hienosti. Herrimanin kielen runollisuus ja mielettömyys kääntyy oivasti suomeksi kaikkine tekijän omine sanoineen ja ilmaisuineen.
Pikku enskeli –albumiin (1998) on koottu lähinnä varhaisia sunnuntaisarjoja vuodelta 1917. Ne esittelevät jo valmiiksi luodun maailman, Herrimanin teemat, kerrontakeinot tai hahmot eivät seuraavina vuosikymmeninä muuttuneet juuri lainkaan. Arvoituksellisuus ja runollinen selittämättömyys peittää vaippaansa koko Coconinon piirikunnan.
Krazy Katille on yritetty keksiä monia tulkintoja, mutta mikään ei tunnu istuvan. Herriman ei kysy eikä vastaa. Itse sanoisin, että Krazy Kat yksinkertaisesti on olemassa. Se on kuin tuuli, tulivuoren purkaus tai lapsen mieli. Krazy Katissa aika menettää merkityksensä, sarja tapahtuu käsittämättömästi samanaikaisesti ajassa ja ei-ajassa.
Kaiken taustalla leijuvat optimismi ja inhimillisyys; usko, toivo ja rakkaus. Kuten Krazy Kat itse laulaa: ”There is a heppy lend, fur, fur a-way !!”
