Pauli Kallio, Christer Nuutinen, Sami Toivonen: Kramppeja & nyrjähdyksiä. Viisi albumia vuodesta 1994. Jalava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kramppeja & nyrjähdyksiä on ennen muuta käsikirjoittajansa Pauli Kallion sarjakuva. Se on jatkunut pitkään, mutta piirtäjät ovat vaihtuneet. Vuodesta 1991 sarjaa piirsi Christer Nuutinen, sitten piirtäjäksi siirtyi Sami Toivonen.
Sarja on vaihtanut kotipesää lehdistä toisiin ja ollut välillä tauollakin. Välillä sarjaa piirsi Katja Tukiainen ja uusin tekijä on Mika Lietzen. Muutaman irtosarjan piirsi myös Kati Kovács.
Albumin kansien sisään on koottu vain Nuutisen ja Toivosen töitä. Tekeillä on kuitenkin uusi yhtenäisenä tarinana etenevä originaalialbumi, jonka piirtää Mika Lietzen.
Kramppien & nyrjähdyksien päähenkilöitä ovat kaksi kolmikymppistä naista ja kaksi saman ikäistä miestä. Kolmirivisen sunnuntaistripin tahdissa etenevä tarina on suomalaista arkidraamaa, kiertyy päähenkilöiden elämän sattumusten ja heidän ajatustensa ympärille.
On mielenkiintoista seurata, millaisen kuvan sarja antaa naisista ja miehistä. Se on pohjimmiltaan hyvin tasa-arvoinen ja kiltti, kaikki neljä päähahmoa ovat inhimillisiä ja sympaattisia.
Heikkoudet ja puutteet jakaantuvat tasaisesti miehille ja naisille, ehkä sillä poikkeuksella että sarjan naiset ovat selvemmin kiinni elämässä kuin miehet. Miehet ovat sivullisia, enemmän tarkkailijoita kuin osallistujia. He rakentavat haavekuvia maailmasta, jossa naiset elävät.
Aktiivinen osallistuminen ajan rientoihin ei tähän syvästi tyylitietoiseen maailmaan kuulu. Mielenosoituksia puuhaavien aktiivien vakavuudelle hymyillään ja vegaanien joustamattomuudelle puistellaan päätä.
Vaikka käsikirjoitukset ovat samankaltaisia piirtäjästä riippumatta, vaikuttaa piirros suuresti tunnelmaan ja viestiin. Christer Nuutinen (s. 1971) on kuvissaan runopoika, herkän lyyrinen haaveellisen kauniin maailman rakentaja. Hänen kuvissaan voi viipyä ja poimia kauniita kaupunkimaisemia pilvineen ja lentokoneineen. Tämä tekee sarjasta kepeän, kuin kesäyön hymyilyä.
Sami Toivosen (s.1971) viiva on raskaampi ja täyteläisempi. Nuutisen tyylin pyöreys korvautuu lievällä kulmikkuudella. Tämä ei muuta sarjakuvan perustunnelmaa, mutta tuo siihen oman painokkuutensa. Repliikkien kevyet heitot saavat uutta painoa ja merkitystä.
Tamperelainen Pauli Kallio (s. 1960) on harvinaisuus, ammattimainen sarjakuvan käsikirjoittaja. Hän on tehnyt käsikirjoituksia monelle suomalaiselle sarjakuvapiirtäjälle. Kallio on myös pyörittänyt kohta kaksi vuosikymmentä sarjakuvan kustannustoimintaa Suuri kurpitsa -kirjoineen.
Kallion käsikirjoitukset ovat yleensä nuorten tai nuoruuden jättämässä olevien ihmisten arjen kuvia, jotka havainnoivia elämää pienten ainesten kautta.
Niissä näkyy niin lievä omaelämäkerrallisuus kuin joukko usein esiin ponnahtavia teemojakin. Näitä ovat musiikki, ihmissuhteet, jalkapallo ja tietty viileän tarkkailijan asenne. Musiikki on aina tarkkaan valikoitua ja sisältää viestin, vaikka se onkin muuttunut vuosien myötä rockista yhä enemmän jazziksi ja jopa bossa novaksi.
Pauli Kallion monien käsikirjotusten joukossa ehkä paras johdatus hänen töidensä teemoihin on Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä (1992). Siinä on seitsemän Kallion omaa elämää läheltä liippaavaa sarjakuvanovellia seitsemän eri piirtäjän tekeminä.
Pieniä tapauksia keskikokoisen ihmisen elämästä on täsmälleen nimensä mukainen teos, pullistelematonta kerrontaa höystettynä sopivan vaatimattomilla haaveilla. Tarinoiden kaari ulottuu 1980-luvun rokkifestareilta päähenkilön armeija-aikaan ja myöhempiin ihmissuhdekiemuroihin.
Omaelämäkerrallisia sarjat ovat ainakin siinä mielessä, että ne olisivat voineet tapahtua, jos eivät Kalliolle itselleen niin ainakin hänen kaltaiselleen ihmiselle. Kuten italialainen asian ilmaisee: ”Se non è vero, è ben trovato”, jos ei se ole totta niin on se ainakin hyvin keksitty.
