Raymond Macherot: Klorofylli ja salaliittolaiset. Suomennos Jukka Heiskanen. WSOY 1993.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Klorofylli on pieni hiiri, joka asuu maaseudun rauhassa muiden eläinystäviensä kanssa. Idylli ei ole rikkumaton, sillä hiirtä ja hänen ystäviään uhkaa vallanhimoinen rotta Antrasiitti. Välillä Antrasiitti pääsee niskan päälle, mutta Klorofyllin neuvokkuus ja urheus tuovat hiirelle voiton.
Juoni ei kuulosta tässä kerrottuna kummoiseltakaan, mutta Klorofylli ja salaliittolaiset on hieno albumi. Käsikirjoituksesta ja piirroksista vastannut belgialainen Raymond Macherot loi sarjakuvaansa uskottavan, omien lakiensa mukaan toimivan eläinyhteisön. Hänen tarinansa ovat toden tuntuisia, sopivan jännittäviä, inhimillisiä ja niissä on onnellinen loppu.
1954 alkanut Klorofylli on periaatteessa nuorten sarjakuva, mutta sitä lukevat sujuvasti kaiken ikäiset. Macherotin luomassa maailmassa on jotain turvallista ja luotettavaa, taakse jääneiden lapsuuden kesien kirkkautta ja fantasiaa. Kukat kukkivat ja mehiläiset pörräävät.
Macherotin mielessä lienee ollut se hyvä periaate, että sarjakuva joka ei anna mitään aikuisille, ei kelpaa lapsillekaan. Klorofyllin sota- ja ristiriitakuvauksissa on myös selviä allegorioita ihmisten maailmaan, mikä tekee niistä vieläkin luettavampia.
Raymond Macherot (s. 1924) on sarjakuvan belgialais-ranskalaisen koulukunnan arvostetuimpia veteraaneja. Hän loi monia hienoja sarjakuvia, jotka ilmestyvät jatkuvasti albumeina monilla kielillä, ei tietenkään suomeksi. Macherot teki yhdeksän albumia Klorofylliä, kunnes hän luovutti hahmon toisille tekijöille1984.
Vaikka Suomessa on ilmestynyt vain yksi Klorofylli-albumi, on sarja tuttu edesmenneestä Ruutu-lehdestä, jossa ilmestyi viisi Klorofylli-tarinaa 1975-77. Ruutu ja sen seuraaja Non Stop lanseerasivat Suomeen monia hienoja belgialais-ranskalaisia sarjakuvia, joita läheskään kaikkia ei koskaan koottu albumeiksi. Nykyään Ruutu- ja Non Stop -lehdet ovatkin kalliita keräilykappaleita.
Ruudussa ilmestyi myös yksi jakso Macherotin hiiretsiväseikkailua, Mestarietsivä Naukio ja tapaus Krompyyri. Non Stop julkaisi kolme jaksoa Macherotin Britanniaan sijoittuvaa ja vaihteen vuoksi ihmisistä kertovaa dekkaritarinaa Eversti Cliftonin tutkimuksia. Myöhemmin Suomessa ilmestyneet Eversti Clifton -albumit perustuivat samoihin hahmoihin, mutta ovat eri tekijöiden luomuksia.
Toinen Macherotin tunnettu eläinhahmo on reipas hiirineito Sipuleena. Hänen menoaan Ruutu ja Non Stop seurasivat seitsemän jakson verran. Sipuleena on ulkoisesti Klorofyllin oloinen sarjakuva, pienen hiiren elämää seuraava tarina.
Alkuaan talossa kissan jahdattavana asuva Sipuleena muuttaa tarinan edetessä metsän eläimien yhdyskuntaan. Sipuleena on hienoa työtä, mutta Klorofylliä kiltimpi ja siksi sopivampi pienille lapsille.
Macherot piisi sarjakuvansa selkeästi, elävin viivoin ja ilmeikkäästi. Vaikka Klorofyllin ruutukoko on poikkeuksellisen pieni, sen hahmojen tunteet ja eleet välittyvät selvästi. Macherot rakasti luomaansa maailmaa ja sen asukkeja, ja se näkyy.
Lähes jokaisessa kuvassa on joku sarjakuvan hahmoista; päähenkilöt ovat tarinan olemassaolon syy. Kaikilla päähahmoilla on oma erottuva luonteensa, ja tämä lisää tarinan uskottavuuden tuntua entisestään.
Klorofylli ja salaliittolaiset on alun perin vuodelta 1956, mutta se ei ole lainkaan vanhentunut. Albumia on tosin myöhemmin hieman editoitu. Sen kerronta on sulavaa, nykyaikaista ja runollista. Albumi on hyvää vuosikertaa, tällaisia sarjakuvia ei enää tehdä.
