Gary Larson: Kaukana poissa. Viisi albumia vuodesta 1991. Semic.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Gary Larsonissa yhdistyy kolme asiaa, jotka eivät normaalisti mahdu samoihin raameihin: älykkyys, amerikkalaisuus ja suosio. Hänen yhden kuvan piirroksensa eivät ole helppoja, eivätkä kosiskele lukijoita tippaakaan. Päinvastoin, ne ovat oudoimpia päivittäisessä kuvavirrassamme ajelehtivia kuvia.
Näkökulmat ovat kulkeneet rumpupesukoneen ja lingon lävitse, arkikokemuksemme tutut puitteet muuttuvat eläimiksi, esineiksi ja kaukaisiksi ajoiksi. Maailma on vieras mutta täydellisen sisäisen logiikan omaava. Kaukana poissa -sarjan alkukielinen nimi The Far Side antaa aavistuksen sen sisällöstä.
Erityisesti Larson ylittää eläinten ja ihmisten maailmojen selväksi luulemamme rajan, emmekä pian enää tiedä kummat ovat kumpia. Norsu istuu pianoharjoituksissa ja mutisee itsekseen: "Mitä hittoa minä täällä teen? Minähän olen huilisti!" Evoluution suurista hetkistä kertoo kuva, jossa kolme alkueliötä tuijottaa mietteliäinä vedestä rannalle lyömäänsä pesäpalloa.
Kuvien hahmot ovat yleensä arkisiin ympyröihimme joutuneita eläimiä; dinosaurukset asuvat omakotitalossa, ankat istuvat koulun penkillä ja hyönteiset ajavat autolla. Useimmin Larsonin kuvissa toistuvat koirat, hyönteiset, lehmät, dinosaurukset, käärmeet ja ankat. Huumorin synnyttää tutun ja tuntemattoman ristiriita, alleviivaamaton tapa nähdä elämämme outous.
Kaukana poissa -vitsit ovat vaikeita, toisinaan enemmän toteamuksia kuin varsinaisia piloja. Monet piirrokset perustuvat kuvalliseen vitsiin, ja vihjeet sen löytämiseksi voivat olla hyvinkin vaatimattomia. Larson harrastaa toisinaan myös vähäeleisiä viittauksia asioihin tai tapahtumiin, eikä kuvien maailman vieraus tee niiden ymmärtämistä helpommaksi.
Piirrokset ovat vahvasti karrikoituja, hieman lapsellisen näköisiä. Tämä etäännyttää lukijan entisestäänkin yhteyksistä todellisuuteen ja piirroksen piikki tuntuu odotettua iskevämmältä. Useimmat pirrrokset ovat yhden kuvan piloja, osa perinteistä sarjakuvaa.
Yhdysvaltain Washingtonin osavaltiossa asuva Larson (s. 1950) aloitti piirtäjän uransa 1978 Nature Ways -sarjakuvalla Seattle Timesissa. Hänen ekologinen radikalisminsa oli lehdelle liikaa ja sarja sai pian potkut. San Francisco Chronicle pestasi piirtäjän ja Kaukana poissa levisi 1 900:ään lehteen ympäri maailman. Valitettavasti mies itse kyllästyi työtahtiin ja lopetti sarjan piirtämisen 1995.
Suosiota on vaikea ymmärtää, rikkoohan Kaukana poissa kaikkia menestyksen lakeja. Larson on liian vaikea, liian älykäs, ja ekologisuudessaan liian tiukka. Hän tuntuu pitävän eläimiä normaaleina ja ihmisiä hölmöinä eikä piirrä hyönteisiäkään totuttuun söpöilevään sarjakuvatyyliin. Larson näkee pila- ja sarjakuvien tabuaiheen kuoleman luonnollisena elämän osana.
Ehkä tässä piileekin suosion salaisuus. Kaukana poissa ei ole sitä purukumia silmille, jota meille yleensä tarjotaan. Kuvien arvaamattomuus tekee niistä lukukokemuksia, koskaan ei voi tietää mitä kulman takana odottaa; onko vitsi kuvassa tai tekstissä ja ymmärrätkö koko vitsiä ylipäänsä ollenkaan.
Millaisia ovat ameebojen pornofilmit tai mitä tekee toiseksi viimeinen mohikaani? Gary Larson antaa vastauksen, lue.
