Kristian Huitula: Kalevala. 1998 ja 2000. Omakustanne.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kalevalaa on muokattu vuosien mittaan kuvateoksista elokuviksi. Tamperelainen Kristian Huitula on sovittanut sarjakuvaksi kaikki Kalevalan 50 runoa. Paketti on ilmestynyt kahtena eri osana.
Työtavakseen Huitula on valinnut uskollisuuden Elias Lönnrotin eepokselle. Tarinasta ei esitetä omia tulkintoja ja teksti on Kalevalan tuttua trokeemittaa, suoraa tekstin sitaattia. Ratkaisu tuntuu aluksi oudolta, koska kuvat ovat hyvin nykyaikaista sarjakuvaa. Kalevalaiseen runonlaulun tottuminen puhekuplissa kestää aikansa, mutta pian runojen poljento vie mennessään.
Kuviltaan teos on tehokas ja muistuttaa uusia yhdysvaltalaisia toimintasarjakuvia tai historiallista fantasiaa parhaasta päästä. Kuvissa on ylenmäärin dramaattisuutta: pitkät hiukset hulmuavat alati tuulessa, taivas on uhkaava ja vesi mustaa. Ihmisten kasvot nähdään usein lähikuvina, monesti jopa vain kasvojen osaan rajattuina.
Silti Huitula ei lipsahda mahtipontisuuteen, vaikka välillä käykin sitä lähellä. Hän malttaa kertoa tarinaa, eikä mässäile tai kikkaile grafiikalla. Aivan ilman Akseli Gallén-Kallelan kuvien mukaelmia ei hänkään silti Kalevalastaan selviä.
Tarina on Kalevalansa selanneelle tuttu, mutta Huitulan vahvan graafinen kerronta antaa siihen oman lisävirityksensä. Tapahtumat tuntuvat jylhemmiltä, liike liikkeeltä ja toiminta toiminnalta. Tässä eivät kaikki Kalevala-kuvitukset onnistu.
Albumin loppu on traaginen: kristinusko voittaa vanhan tiedon. Marjatan neitseellisesti synnyttämä poika - Jeesus - saa Väinämöisen ymmärtämään tappionsa ja poistumaan vaskiveneellään taivaanrantaan jättäen jälkeensä vain kanteleen ja "soiton Suomelle sorean".
Kalevalan teko sarjakuvaksi ei ole mitenkään uutta. Suomessa tunnetuin on Aku Ankka -piirtäjä Don Rosan 33-sivuinen sarja Sammon salaisuus. Brittipiirtäjä Hunt Emersonin Lemminkäisestä kertova sarjakuva on jäänyt yhdeksään sivuun eikä kasvane koskaan alkuperäisen suunnitelman mukaiseen albumimittaan.
Riitta Nelimarkka teki animaatioelokuvansa Sammon tarina (1972) pohjalta sarjakuvakirjan Sammon ryöstö vuonna 1973. Ursula Niemistön 300-sivuiseksi yltänyt Kalevala-lehtisarja ilmestyi 1981-86 laajasti Suomessa ja myös Ruotsissa. Kirjaa siitä ei koskaan koottu.
Joensuun sarjakuvaseura julkaisi 1999 Sariola-albumin, johon oli koottu useita Kalevala-aiheisia sarjakuvia. Myös Emersonin Lemminkäis-tarina Kyllikin ryöstö julkaistiin siinä.
Tampereen sarjakuvaseuran Sarjari-lehti julkaisi Kalevalan juhlavuoden kunniaksi 1985 erikoisnumeron, jossa suomalaiset piirtäjät käsittelivät aihettaa melko vapaasti. Uusinta Kalevalan sarjakuvakerrostumaa edustaa Petri Hiltusen mainio, vuodesta 1999 ilmestynyt strippisarja Väinämöinen.
Kristian Huitula (s. 1973) on monipuolinen piirtäjä, hänen kynästään on lähtenyt hyvin erilaisia sarjakuvia ja kuvituksia. Vuonna 2003 petroskoilainen Carelia-kustantamo julkaisi sarjakuva-Kalevalan venäjäksi hienona suurikokoisena laitoksena. Teko on komea, sillä juuri minkäänsorttista suomalaista kirjallisuutta ei viime vuosina ole käännetty naapurimaamme kielelle. Huitula pyrkii Kalevalallaan myös Yhdysvaltain markkinoille. Aika näyttää onnistuuko yritys.
