Ulf Lundkvist: Kahvi kylmenee. Suomennos Heikki Jokinen. Kemin sarjakuvakeskus 1994.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Onnekseni kuulun niihin, jotka vielä saivat koulussa lukea ruotsia kaikkien meille pakkosyötettyjen logaritmien, lepokitkan teorian ja Mooseksen ihmetöiden lomassa. Naapurimaamme kielen taitaminen nimittäin auttaa Ulf Lundkvistin sarjakuvien ymmärtämista ja Ulf Lundkvist on sarjakuvalle samaa mitä Sputnik Laikalle.
Suomeksi Lundkvistilta on ilmestynyt vain yksi albumi, Kahvi kylmenee, joka minulla oli ilo suomentaa. Se on lyhyiden, aiheiltaan mitä villeimmin varioivien sivun-parin mittaisten tarinoiden kooste, lakonisen huumorin kestokulutushyödyke.
Lundkvistin (s. 1952) sarjakuvat ovat hyvin yksinkertaisia, liki minimalistisia. Piirtäjänä hän on loistava. Mustavalkoiset piirrokset ovat pelkistettyjä, kuvissa on vain välttämätön. Hieman summittainen viivan käyttö tekee niistä kuitenkin täyden oloisia, painavia.
Lundkvistin paksut tuhruiset viivat ilmaisevat paljon. Ihmisten näköisyys voi vaihdella, mutta kokonaisuus on ehdottoman luotettava ja aito. Viivan jähmeys on yhtä kuvatun maailman kanssa.
Aiheiltaan Lundkvist on nykyhetken arkeologi, ohikiitävän hetken sosiologi. Hänen yleensä sivun tai parin pituiset sarjakuvansa voivat olla satunnaisia keskustelunpätkiä, haikumaisia pohdintoja ikkunasta näkyvästä maisemasta tai historian outouksien ihmettelyä.
Ulf Lundkvistin huumori on vähäeleistä jos mikä. Perusruotsalaisesta melankoliasta hän ponnistaa tarkkaan oivallukseen ja sekoittaa chaplinmaisesti ilon suruun. Suomalainen lukija tunnistaa usein sielunmaiseman yhtäläisyyden. Kielenkäyttäjänä Lundkvist on virtuoosi, ja säästeliäät repliikit onnistuvat kertomaan paljon.
Ruotsissa on ilmestynyt parinkymmenen albumin verran Ulf Lundkvistin sarjakuvia. Useimmat on koottu eri lehdissä ilmestyneistä lyhyistä jutuista. Lundkvist on ollut Ruotsissa kulttipiirtäjä aina siitä lähtien kun hän aloitti sarjakuvansa legendaarisessa ETC-lehdessä 1979. Hän on tunnettu kuvittaja, joka on tehnyt kannen myös suomalaiseen rock-tekstien antologiaan.
Lundkvist rakastaa yli kaiken vanhoja ajanviete- ja sarjakuvalehtiä, nakkikioskeja, outoja vimpaimia, Sibylla-makkaroita, Pucko-suklaajuomaa sekä ruotsalaista maalaismaisemaa. Kaikki esiintyvät jatkuvasti hänen sarjakuvissaan.
Ulf Lundkvist on sarjakuvan aikamatkaaja; hän matkaa aina muutaman vuosikymmenen takaiseen Ruotsiin. Liikkuu hän sitten maalla tai kaupungissa kaiken yllä leijuu sama kansankodin tunnelma, turvallinen ja tasainen arki nyt jo nostalgisine esineineen.
Lundkvistin sarjakuvat ovat hiljaisella tavalla hauskoja. Huumori on leivottu niihin sisään; se tihkuu hahmoista, fyysisestä maailmasta sekä mitättömien pikkuasioiden kohtaamisesta ihmisten oman sisäisen todellisuuden huikeiden sfäärien kanssa. Ilkeyttä Lundkvistin parodiasta ei löydä.
Yhteisvaikutelma on hämmästyttävä. Tekijän nöyryys kaiken inhimillisen edessä, hänen tuttuun ympäristöön juurtunut nostalgiansa sekä horjumaton graafinen tajunsa ja taitonsa tekevät Lundkvistista parhaan tämän hetken ruotsalaisista sarjakuvantekijöistä.
Hehkeimpään kukkaansa lundkvistmäisyydet puhkeavat Dagens Nyheterissä vuodesta 1990 asti jatkuneessa Assarissa. Se on ilmestynyt myös monena kokooma-albumina ja Suomessa Hufvudstadsbladetissa.
Assar on nakkikioskilta paennut makkara joka asuu Nollbergan maalaiskylässä. Kylän seuraelämän keskus on Anderssonin sekatavarakauppa ja puhelinkioski, mutta vaatimattomat puitteet eivät kahlitse tarinaa. Mukaan mahtuu jännitystä, rakkautta, sosiologisen tarkkaa kyläkuvausta, avaruusmies Börje, intiaaneja sekä hyvän ja pahan taistelua.
Hyvää edustaa salaperäinen Bimbo ja pahaa paatunut Razor; "Kuuntelen korvalappustereoissani vain Motorheadia ja patterit heitän luontoon !"
