Veikko Savolainen: Joonas ja hypnoosimurha. Arktinen banaani 1997.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Joonas on suomalaisen sarjakuvan nykyklassikko. Lempeästä mutta seikkailuihin joutuvasta taidemaalarista kertova sarja alkoi ilmestyä Helsingin Sanomissa heinäkuun 1. päivänä 1950.
Sen tekijä Veikko "Joonas" Savolainen (s. 1929) oli tuolloin vain 21-vuotias itseoppinut piirtäjä, joka oli juuri päättyneenä asevelvollisuusaikanaan päättänyt ryhtyä sarjakuvantekijäksi. Viikkosanomien ehdottamasta Jean Sibeliuksen sarjakuva-elämäkerrasta ei tullut mitään, mutta saman talon Helsingin Sanomissa huomattiin taitava piirtäjä.
Savolaisen pestasi lehteen itse toimitusjohtaja Eljas Erkko. Ohjeet olivat yksinkertaiset; jumalasta, kuolemasta eikä uskonnosta ei ollut sopivaa piirtää, mutta kauniit naiset ja uusimmat automallit ovat eduksi.
Sarja jatkui lehdessä kahdeksan vuotta 1815 stripin verran. Tekijänpalkkio jäi inflaation kouriin, mutta Savolainen ei saanut pyytämäänsä korotusta. Hän suutahti Erkolle sanoen, ”ettei tällä palkkiolla kannata piirtää kuin tikku-ukkoja”. ”Sen kun vain”, oli vastaus.
Niinpä lehteen ilmestyi sarja, jossa Bob Hopelta alkuperäisen olemuksensa perinyt Joonas muuttui pilakuvamaisen isoleukaiseksi. Muu sarja oli edelleen tuttua realistisen huolellista siveltimenjälkeä.
Piirtäjä sai niin paljon palautetta, että joutui tekopartajuonen avulla muuttamaan sankarinsa entisen näköiseksi. Maine piirtäjänä uhkasi mennä, mutta palkkio ei noussut. Vuonna 1959 Joonas siirtyi Seuraan, ja sieltä muutaman vuoden kuluttua Koti-Postiin, jossa se jatkui vuoteen 1972.
Joonaksesta on ilmestynyt joitakin kokoomakirjoja, uusimpana Joonas ja hypnoosimurha. Se sisältää kaksi grafiikaltaan hienoimpiin kuuluvaa Joonas-sarjaa, Willy-sedän perintö ja Tohtori Usva hypnotisoi vuosilta 1961 ja 1963. Laajempi, vuodesta 1954 vuoteen 1969 ulottuva valikoima sarjoja löytyy teoksesta Joonas (1983).
Tohtori Usva hypnotisoi -sarjassa kohtaavat toisensa huoliteltu realistinen piirrostyö ja piirtäjän kiinnostus arkitajunnan ulkopuolella oleviin asioihin sekä ihmissuhteiden vaikeuteen. Tarinassa hypnoosiin perustuvien rikosaikeiden taakse kätkeytyy peitetty mustasukkaisuus.
Joonas oli jo syntyessään antisankari, jollaiset tulivat muotiin vasta vuosia myöhemmin. Vaikka hän joutui moniin seikkailuihin, tiukatkin tilanteet ratkesivat yleensä pehmein keinoin ja ilman väkivaltaa. Äly vei voiton voimasta.
Joonaksen viehätys ei ole vain sen suomalaisuudessa, vaan ennen muuta sen hyvässä laadussa. Sarja on kauttaaltaan korkealuokkaista työtä, tarinat on kirjoitettu viitseliäästi ja piirrostyö on yksityiskohtaisessa realismissaan kertakaikkisen komeaa.
On uskomatonta, että päivittäisen stripin piirtäjä uhrasi niin suuren määrän vaivaa työhönsä. Ihmiset on piirretty täydellisesti näköisiksi ja kuvat pursuavat yksityiskohtia. Kuvakulmat ja kompositiot vaihtelevat ja ovat punnittuja.
Ero nykypäivän äärimmilleen pelkistettyihin strippeihin on suuri; Joonaksen esikuvana olikin Flash Gordinin piirtäjä sekä Rip Kirbyn luoja Alex Raymond ja hänen valokuvantarkka piirrostyylinsä.
Veikko Savolainen on ahkeroinut monen muunkin sarjakuvan parissa sekä toiminut animaationtekijänä, mainospiirtäjänä, kuvittajana ja pilapiirtäjänä. Työ on opettanut Savolaisen hallitsemaan eri tyylit, niin realistisen kuvan kuin pilapiirroksen vaatiman pelkistyksenkin.
Pisimpään Savolaisen sarjoista on ilmestynyt huumorisarja Unto Uneksija, joka alkoi Pellervo-lehdessä 1966 ja jatkuu yhä. Siitäkin on ilmestynyt koostealbumi.
