Alan Moore - Eddie Campbell: Helvetistä 1-5. Suomennos Mika Tiirinen. Like 1994-96.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Vuosi 1888 ja kuningatar Victorian ajan Britannia: luokkayhteiskunta jyrkkine säätyrajoineen on vahvasti voimissaan. Köyhät ovat köyhiä ja rikkaat rikkaita, eivätkä heidän maailmansa kohtaa toisiaan kuin äärirajoiltaan. Slummien Lontoo on kaukana porvariston Lontoosta.
Vanha maailma on saavuttamassa huippunsa, mutta kantaa jo sisällään tappionsa siementä. Taustalta kuuluu jo historian pyörän kaukainen kumu, tulossa ovat yhtäläinen äänioikeus, sosialistinen työväenliike ja ensimmäinen maailmansota, joka antaa lopullisen iskun vanhalle maailmalle.
Tarinan lähtökohta on tuttu: Lontoon Whitechapelin slummeissa murhataan viisi naista, kaikki prostituoituja. Uutinen ylittää jopa säätyrajat, koska uhrit on leikelty erityisen raa'asti. Murhaajaa ei löydetä, mutta hänet nimetään Viiltäjä-Jackiksi.
Brittikäsikirjoittaja Alan Moore (s. 1953) kävi sinnikkästi tämän jo moneen kertaan kirjoissa ja elokuvissa käännellyn murhamysteerin kimppuun. Tuloksena on 565-sivuinen sarjakuvaeepos Helvetistä, joka ratkaisee toistasataa vuotta mietityttänen tapahtumasarjan omalla tavallaan.
Mooren tarinassa murhaaja on kirurgi ja kuningattaren henkilääkäri Sir William Gull, jonka elämää sarjakuva seuraa lapsuudesta kuolemaan asti. Murhakäsky tuli ylimmältä tasolta, kuningattaren lähipiiri halusi peitellä Victorian pojanpojan prinssi Eddyn kaupan myyjälle tekemän lapsen. Tämän vuoksi ne prostituoidut, jotka tiesivät asiasta ja yrittivät kiristää tiedolla rahaa piti murhata.
Moore tekee tarinasta todella vahvan keitoksen, jossa salaliitto ja juoni seuraa toistaan. Pääkonnia ovat vapaamuurarit, joiden vaikutusvalta ulottuu kirkkorakennusten arkkitehtuurista hovin asioihin. Heidän pelaamassaan pelissä ihmishenget ovat halpoja, jopa johtavaan asemaan vapaamuurareissa kohonneen Gullin.
Jouhevasti kulkevaan mutta polveilevaan tarinaan mahtuu myös liiallista aiheella mässäilyä, jokainen mahdollinen salatieto tai juoni selitetään kovin perusteellisesti. Laajan taustatyön tehnyt Moore ei ole aina malttanut antaa tietonsa olla näkymättä.
Piirtäjä Eddie Campbell on onnistunut komeasti. Tiheä lyhyt viiva ja pienet ruudut välittävät jo muodollaan sääty-yhteiskunnan ahtaat puitteet. Niistä irtipääsy oli vaikeaa niin köyhille kuin rikkaillekin.
Lontoon sumu ja slummien raakuus välittyvät lukijalle asti. Sade ja yö tuntuvat suorastaan lukijan sormissa. Teoksen nimi on oikeutettu.
Helvetistä on fresko ajastaan, ei pelkkä tarina rikoksesta ja salaliitoista. Valta turmelee käyttäjänsä ja salatietoon perehtyminen siitä kiinnostuneet. Myös Gull sortuu ja vaipuu neroudesta hulluuteen; opittuaan vapaamuurareiden salatiedon hän pitää itseään yli-ihmisenä.
Historia on sepitettä ja aina pelkkä rakennelma menneestä, Moore tuntuu sanovan. Kaikki voidaan kertoa monella tavalla. Helvetistä antaa yhden mahdollisen mallin monia askarruttaneille tapahtumille. Mutta samalla se maalaa myös komean kuvan viktoriaanisen ajan yhteiskunnan rappiosta.
