Kalervo Palsa: Eläkeläinen muistelee. Like 2002.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tämä sarjakuva on kuvottava, mutta juuri sellaiseksi se on tarkoitettukin. Kittiläläinen taiteilija ja sarjakuvantekijä Kalervo Palsa halusi taiteessaan murskata pikkuporvarillisen ajattelun peruspilareita ja vastusti tuimasti yleisesti hyväksyttyjä arvoja.
Alaotsikon Harmaa komedia - tämä ei siis ole mustaa huumoria - saanut Eläkeläinen muistelee kertoo Hannu Kolin elämästä. Koli on koko ikänsä keskittynyt harrastamaan mitä erilaisimpia seksin ja seksuaalisen perversion muotoja, erityisesti nekrofiliaa.
Palsa kuvaa tunnontarkasti vanhan Kolin muistoja ja kirjaa menneet tapahtumat niin sanoin kuin kuvin. Kuta yököttävämpiä kohtauksia, sitä parempi. Ruumishuoneiden kalman haju tuntuu lukijan sieraimissa asti.
Ikänsä Kittilässä asunut Kalervo Palsa (1947-1987) tunnetaan paremmin kuvataiteilijana, mutta sarjakuvakin oli keskeinen osa hänen tuotantoaan. Palsan kuoleman jälkeen nykytaiteen museo Kiasman kokoelmiin päätyi runsaasti hänen töitään, joiden joukossa on myös parituhatta sivua sarjakuvaoriginaaleja. Niitä tosin julkaistiin hyvin vähän hänen eläessään.
Vaikka Palsa ei maalauksissaankaan kunnioittanut porvarillisia arvoja, sarjakuvissaan hän päästi alitajuntansa demonit valloilleen. Sarjakuva oli jo valmiiksi alempana taiteen asteikolla, joten sen puitteissa saattoi tehdä aivan mitä tahansa.
1960- ja 1970-lukujen yhdysvaltalainen underground-sarjakuva teki Palsaan vaikutuksen, hänen suosikikseen nousi S. Clay Wilson. Underground-sarjakuvan henkeen kuului se, ettei mitään tarvinnut kunnioittaa ja mistä tahansa aiheesta voi piirtää miten tahansa.
Palsa piirsikin suuren osan sarjakuvistaan melko kömpelöön tyyliin, pyrkimättä liialliseen realistisuuteen tai tarkkuuteen. Tämä robustisuus oli myös osa sanomaa, sisällön lisäksi myös kuva oli siloittelematonta. Palsa kutsui sarjakuviaan usein nimellä tragix vastaparina underground-sarjakuvan käyttämälle termille comix.
Eläkeläinen muistelee -albumin tarkoitus on osoittaa porvarillisten elämänarvojen tekopyhyys. Pinnan alla elää kokonaan toinen maailma. Perhe, moraali ja virkavallan kunnioitus eivät merkitse mitään, vaan kaikki ovat samojen perverssien viettien kourissa. Vanha tavoite ”épater le bourgeois” - hätkähdyttää porvaria - ei Palsalle riitä, porvareita tulee kiusata oksettamiseen asti. Ja Palsasta porvaristoon kuuluvat lähes kaikki.
Yhteiskunnan tukipylväät ovat julkisivunsa takana yhtä raadollisia kuin muutkin, Hannu Koli saa ruuminraiskausretkilleen seurakseen niin kirkkoherran kuin poliisinkin. Rahavallan edustajat ovat samaa joukkoa, myös kartanonomistaja Wallbergillä on kellarissaan kymmeniä ruuumiita.
Teos esittää myös mielenkiintoisen kristinuskon uustulkinnan. Kuoltuaan Koli pääsee taivaaseen, jossa Pyhä Pietari käy heti häneen käsiksi ja käynnistää suuret homo-orgiat. ”Ketä varten helvetti sitten on?”, hämmästynyt ja ilahtunut Koli kysyy Pietarilta. ”Naisille ja niille joilla on liian pieni”, vastaa Pietari.
Onko Eläkeläinen muistelee pornografinen teos? Kuviltaan kyllä, ehdottomasti. Mutta jos pornon tarkoitukseksi ajatellaan lukijan kiihottaminen, niin sitä Palsan albumi ei tee. Päinvastoin, teos synnyttää rajun vastenmielisyyden tunteen ja synkkiä ajatuksia siitä mitä kaikkea ihmismieleen mahtuukaan.
Palsa piirsi 140-sivuisen Eläkeläinen muistelee -teoksen 1971. Kustantaja sille löytyi vasta Palsan kuoltua vuonna 1990. Kiasman Palsa-näyttelyn myötä kirjasta otettiin uusi painos vuonna 2002.
Palsa omisti albuminsa myös markiisi de Sadelle. Se on paikallaan, sillä Palsa oli kotikutoinen Kittilän de Sade: köyhyyden, sivullisuuden, arktisen talven, synkän luterilaisuuden ja korpikommunismin ristisiitos. Kuta enemmän Eläkeläinen muistelee lukijaa kuvottaa, sitä paremmin se osuu maaliinsa.
