Hugo Pratt: Corto Maltese. 12 albumia vuodesta 1984. Jalava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Taide muokkaa tajuntaamme uusintamalla myyttejä, legendoja ja uskomuksia. Se tekee niistä ehjempiä ja todellisempia kuin pirstaleinen arkinen kokemuksemme on. Italialaisen Hugo Prattin Corto Maltese on tavallaan todellisempi kuin todellisuus. Fiktio on muuttunut yleispäteväksi, murtanut ahtaat rajansa.
Corto on isänmaaton onnensoturi, ensimmäisen maailmansodan molemmin puolin maailman joka kolkalla kiertelevä laivaton merimies.
Pratt latasi Corto Malteseen kaiken sen klassisen conradilaisen seikkailun, jota ei kirjoissa eikä elokuvissa enää tapaa sekä mieltymyksensä mystiikkaan, kaikkien uskontojen vanhoihin legendoihin ja kaukomaiden eksotiikkaan.
Etiopiassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Britanniassa ja Sveitsissä asunut Hugo Pratt (1927-95) aloitti Corto Maltesen vuonna 1967 italialaisessa Sgt. Kirk-lehdessä.
Sittemmin Corto on tanssinut tangoa Argentiinassa, keskustellut Rimbaudista Etiopiassa, osallistunut Venäjän-Japanin sotaan Mantsuriassa, tavannut Rasputinin Samarkandissa, purjehtinut Etelämerellä, oleillut Brasilian Bahialla, tavannut keijuja Irlannissa ja kohdannut Herman Hessen Sveitsin Montagnolassa.
Corton elämäntarina kutoutui ajan myötä yhä kattavammaksi verkoksi. Pratt yhdisti siihen aikakauden historialliset tapahtumat, yhytti monet kirjailijat ja runoilijat Corton reitille sekä peilasi kaikkeen eri uskontojen legendat ja tarinat.
Corto Maltese ei tunnusta etnisiä eikä valtiollisia rajoja, hän on aina heikon ja haaveilevan puolella. Hän ei halua muuttaa maailmaa, vain nauttia sen kirjavuudesta. Kelttiläistarinoissa (1988) Corto puolustaa itseään: "Hulluja ollaan, niin, mutta maailma on kaunis, koska se on moninainen".
Corto Maltese liikkuu sulavasti kaikkien myyttien, legendojen ja uskomusten parissa, eikä aseta niitä paremmuusjärjestykseen. Hänelle ihmiskunta on yhtä, ja kaikki sen myytit ovat kasvaneet samasta puusta. Corto ei kulje kansallisuuksien ja kulttuurien välillä vaan koskettaa sitä tajunnan myyttistä kerrosta, joka on yhteinen meille kaikille.
Vaikutuksen takaa Prattin mustavalkoinen piirrostyö. Mustavalkoisuus vaatii tekijäänsä painottumaan perusasiaan eli kuvaan. Koska mitään ei voida peittää väreillä, kuvan on annettava lukijalle kaikki; syvyys, elämys ja värit. Ilmaisukeinojen vähentäminen on korvattava niiden syvemmällä taitamisella. Myöhemmin albumeista on tehty myös värillisiä versioita.
Tärkein oli kuitenkin tarina. Pratt saattoi vaihdella kerronnan vauhtia tarinan vaateiden mukaan samankin albumin sisällä; työntää sivun täyteen puhetta tai sitten kuljettaa juonta pitkään pelkillä kuvilla.
Corto Maltesen maailman vapauden ja mielikuvituksen yhdistelmä on kiehtova. Ranskan edesmennyt presidentti Francois Mitterand määritteli Corton omaksi sarjakuvasuosikikseen: "Ei niin, että muistuttaisin tätä Hugo Prattin sankaria, mutta en varmasti ikävystyisi tämän vähäpuheisen ja monikielisen seikkailijan ja vapaan sielun nahoissa."
Corto Maltese Venetsiassa (1992) on Prattin sulatusuunimaisen kerronnan hienoin näyte. Albumissa Corto etsii Salomon avain -smaragdia ja törmää vapaamuurareihin, juutalaisiin mystikkoihin, kabbalisteihin, nousevaan fasismiin, gnostilaisiin, arabien kertomuksiin, uusplatonisteihin, alkukristittyjen perinteeseen ja jopa viikinkeihin.
Kaiken yhdistää Venetsia, Prattin oman lapsuuden maaginen kaupunki. Sekoitus on hämmentävä mutta luonnollinen. Venetsia on unen ja valveen kaupunki siinä missä Corto Maltese on kuvitelman ja todellisuuden sarjakuva.
Hugo Pratt vihjaisi, että sevillalaisen romaninaisen ja cornwallilaisen merimiehen poikana Maltalla syntyneen Corton jäljet katoavat jonnekin Espanjan sisällissotaan.
Se tuntuu uskottavalta. On mahdotonta kuvitella Corto Maltesea Guernican, Hiroshiman ja Treblinkan jälkeisessä maailmassa.
