Hugo Pratt: Corto Maltese. 12 albumia vuodesta 1984. Jalava.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Taide muokkaa tajuntaamme uusintamalla myyttejä, legendoja ja uskomuksia. Se tekee niistä ehjempiä ja todelli­sempia kuin pirstaleinen arkinen kokemuksemme on. Italialaisen Hugo Prattin Corto Maltese on taval­laan todellisempi kuin todellisuus. Fiktio on muuttunut yleis­päteväksi, murtanut ahtaat rajansa.

Corto on isänmaaton onnensoturi, ensimmäisen maailmansodan molemmin puolin maailman joka kolkalla kiertelevä laivaton merimies.

Pratt latasi Corto Malteseen kaiken sen klassisen conra­di­laisen seikkailun, jota ei kirjoissa eikä elokuvissa enää ta­paa sekä mieltymyksensä mystiikkaan, kaikkien uskontojen vanhoihin le­gen­doihin ja kaukomaiden eksotiikkaan.

Etiopiassa, Brasiliassa, Argentiinassa, Britanniassa ja Sveitsissä asunut Hugo Pratt (1927-95) aloitti Corto Maltesen vuonna 1967 ita­lia­laisessa Sgt. Kirk-lehdessä.

Sittemmin Corto on tanssi­nut tangoa Argentiinassa, keskustellut Rimbaudista Etiopias­sa, osallistunut Venäjän-Japanin sotaan Mantsuriassa, tavannut Ras­putinin Samar­kandissa, pur­jehtinut Etelämerellä, oleillut Brasi­lian Bahialla, tavannut keijuja Irlannissa ja kohdannut Her­man Hessen Sveitsin Montagno­lassa.

Corton elämäntarina kutoutui ajan myötä yhä kattavam­maksi verkoksi. Pratt yhdisti siihen aikakauden histo­rialliset tapahtumat, yhytti monet kirjailijat ja runoilijat Corton reitille sekä peilasi kaikkeen eri uskontojen legendat ja ta­rinat.

Corto Maltese ei tunnusta etnisiä eikä valtiollisia rajoja, hän on aina heikon ja haaveilevan puolella. Hän ei halua muuttaa maailmaa, vain nauttia sen kirjavuudesta. Kelttiläistarinoissa (1988) Corto puolustaa itseään: "Hulluja ollaan, niin, mutta maailma on kaunis, koska se on moninainen".

Corto Maltese liikkuu sulavasti kaikkien myyt­tien, legen­dojen ja uskomusten parissa, eikä aseta niitä paremmuusjär­jestyk­seen. Hä­nelle ihmiskunta on yhtä, ja kaikki sen myytit ovat kasva­neet sa­masta puusta. Corto ei kulje kansallisuuksien ja kult­tuurien välillä vaan koskettaa sitä tajunnan myyttistä kerrosta, joka on yhteinen meille kaikille.

Vaikutuksen takaa Prattin mustavalkoinen piirrostyö. Musta­valkoisuus vaatii tekijäänsä painottumaan perusasiaan eli kuvaan. Koska mitään ei voida peittää väreillä, kuvan on annettava lukijalle kaikki; syvyys, elämys ja värit. Ilmaisukeinojen vähentäminen on korvattava niiden syvemmällä taitamisella. Myöhemmin albumeista on tehty myös värillisiä versioita.

Tärkein oli kuitenkin tarina. Pratt saattoi vaihdella kerronnan vauhtia tarinan vaateiden mukaan samankin albumin sisällä; työntää sivun täyteen puhetta tai sitten kuljettaa juonta pitkään pelkillä kuvilla.

Corto Maltesen maailman vapauden ja mielikuvituksen yhdis­telmä on kiehtova. Ranskan edesmennyt presidentti Francois Mitterand määritteli Corton omaksi sarjakuvasuosikikseen: "Ei niin, että muis­tuttaisin tätä Hugo Prattin sankaria, mutta en varmasti ikävystyisi tämän vähäpuheisen ja monikielisen seikkai­lijan ja vapaan sielun nahoissa."

Corto Maltese Venetsiassa (1992) on Prattin sula­tusuunimaisen kerronnan hienoin näyte. Albumissa Corto etsii Salo­mon avain -smaragdia ja törmää vapaamuurareihin, juu­ta­laisiin mystikkoihin, kabbalisteihin, nousevaan fasismiin, gnos­tilai­siin, arabien kertomuk­siin, uusplatonisteihin, alku­kristit­tyjen perinteeseen ja jopa viikinkeihin.

Kai­ken yhdistää Venet­sia, Prattin oman lapsuuden maaginen kau­punki. Sekoitus on hämmentävä mutta luonnollinen. Venetsia on unen ja valveen kaupunki siinä missä Corto Maltese on kuvitelman ja to­dellisuuden sarjakuva.

Hugo Pratt vihjaisi, että sevillalaisen romaninaisen ja cornwallilaisen merimiehen poikana Maltalla syntyneen Corton jäljet katoavat jonnekin Espanjan sisällissotaan.

Se tuntuu uskottavalta. On mahdotonta kuvitella Corto Maltesea Guernican, Hiroshiman ja Treblinkan jälkeisessä maailmassa.