Jacques Loustal - Philippe Paringaux: Barneyn blues. Suomennos Jukka Heiskanen. Like 1991.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Jacques Loustalin sarjakuvan ruudut ovat oikeastaan kuin tauluja, jotka keskittyvät vain tunnelman kannalta olennaiseen. Ranskalainen Loustal (s. 1956) etsii ohikiitävän hetken ainutlaatuisuuden vangiten sen kuvaansa.
Barneyn bluesin nimihenkilö on 1950-luvun Pariisiin saapuva lahjakas saksofonisti. Soittaminen on helppoa, mutta hän ei kykene kiinnittymään mihinkään. "Häntä kiinnostivat vain hänen omat mielikuvansa asioista. Hän pettyi aina todellisuuteen."
Rakkaussuhde tuottaja Boriksen vaimoon Paulineen kariutuu kuten muutkin haaveet. Barney hylkää ensin itsensä, sitten muut. Todellisuuden ja hahmottumattomien haaveiden ristiriita johtaa hänet heroiiniin, vankimielisairaalaan ja lopulta kuolemaan.
Albumin tunnelma on kauttaaltaan melankolinen, hidastempoinen ja sielunliikkeitä herkästi seuraava. Ruutujen pysähtyneisyydestä ja Loustalin piirrosten jähmeydestä huolimatta kokonaisuus on hyvin intiimi. Loustal liikkuu vaarallisen lähellä sentimentaalisuuden tai halpahintaisen kosiskelun rajaa, mutta pystyy pitämään tyylin yhtenäisenä.
Barneyn bluesissa ei ole lainkaan puhekuplia. Sivut koostuvat selkeästi rajatuista, usein suurikokoisista ruuduista. Tunnelma muistuttaa lähinnä elokuvaa. Teksti kulkee kuvien alla, mutta Loustal ei silti yksinomaan kuvita käsikirjoittaja Paringauxin melko kirjallista tekstiä.
Loustal lisää tekstiin uusia tasoja ja tuntemuksia, kuljettaa välillä kuvaa eri suuntaan kuin tekstiä. Toisinaan siitä aiheutuu lukijalle vaikeuksia tajuta kuka oikeastaan puhuu. Välillä kuva ja sana löytävät toisensa ja kulkevat hetken aikaa selkeästi käsi kädessä, jotta lukija ei unohtaisi niiden yhteyttä.
Tarinan miljöö on Paringauxille tuttu, hän oli pitkään ranskalaisen Rock et Folk -musiikkilehden päätoimittaja. Barneystä on sarvisankaisine silmälaseineen tehty eräänlainen jazz-muusikon arkkityyppi.
Ranskalainen jazz-muusikko Barney Wilen levytti Barneyn bluesin ilmestymisen jälkeen sarjakuvan tunnelmista cd-levyn. Levyllä ja sarjakuvalla on yhteinen nimi ja kansikuva, ja levyn kappaleet saivat nimensä Barneyn bluesin luvuista.
Jacques Loustal on hyvin arvostettu piirtäjä, akvarellisti ja maalari, joka pitää jatkuvasti omia näyttelyitä sekä tuottaa kuvasalkkuja ja serigrafioita. Hän on julkaisssut myös useita piirroskokoelmia matkoiltaan. Kiivaasta kysynnästä huolimatta Loustal tekee jatkuvasti myös sarjakuvaa. Vaikka Loustal on leimallisesti kuvantekijä, hän haluaa olla myös kertoja. Sarjakuva mahdollistaa molemmat.
Loustal on kuvan tekijänä vaikuttava. Barneyn bluesin kuvat ovat jykeviä, hieman kuin kirveellä veistettyjä. Akvarellivärit ovat upeat, luovat täsmälleen halutun tunnelman kuvaa Loustal sitten valkohehkuisen kuumaa päivää tai pimeää sadetta. Hän piirtää kuten muut kirjoittavat.
Loustal tuntee viehtymystä brittitaiteilija David Hockneyn töihin, hän jopa siteeraa Hockneyn maalausta A Bigger Splash sivun 21 keskimmäisessä ruudussa. Kuva istuu hyvin muiden kuvien jatkumoon, aika pysähtyy ja uima-altaan veden loiskaus rikkoo kuvan pitkät vaakasuorat linjat ja särkee liikkumattomuuden.
Muutama baarikuva viittaa Edward Hopperin yksinäisiin hahmoihin. Myös eräs Amedeo Modiglianin alastonkuva toistuu, samoin Wim Wendersin Paris, Texas -elokuvan kohtaus.
Loustal käyttää kuvantekijänä monia tekniikoita: vesiväriä, öljyvärejä ja peitevärejä. Loustalin taulut ovat hyvin saman kaltaisia kuin hänen sarjakuviensa ruudut.
Napanuora kuvataiteeseen näkyy siinäkin, että Loustalille sarjakuvassakin tärkeintä on valo. Sen käsittelijänä hän on sarjakuvan ehdottomia mestareita. Loustalin kuvista voi valon avulla lukea jopa lämpötilan ja ihmisten tunteet.
