Annie Goetzinger: Barcelonan yö. Suomennos Juhani Tolvanen. WSOY 1993.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Voiko ihminen elää vailla menneisyyttä tai muotoilla menneen uudelleen? Ovatko muistot painolasti vai pelastusrengas? Elävätkö ne vain ihmisten mielissä vai myös kollektiivisesti paikoissa, kaupungeissa?
Ranskalainen Anne Goetzinger (s.1951) pohtii albumissaan Barcelonan yö menneen ja nykyisen suhdetta, muiston pysyvyyttä. Tarinassa ranskalainen Catherine asuu Barcelonassa ja siivoaa ammatikseen muiden koteja. Se rikkoo yksinäisyyden kehän, sillä "jokainen nurkka heidän asunnoistaan, joita siivoan, tulee vähän minunkin omaisuudekseni, heidän tarinansa tulee minunkin tarinakseni".
Harva Catherinen tapaamista ihmisistä hallitsee kohtaloaan, ei hän itsekään. Barcelona on näyttämö, jolla ihmiset ajelehtivat kuin värilliset muovinpalaset kaleidoskoopissa. Syntyvät kuviot ovat aina erilaisia.
Catherine on itsenäinen nainen, sukua Goetzingerin muiden sarjakuvien naishahmoille. Hän pitää päänsä muiden arvostuksista riippumatta. Silti rakkaus pakenee hänenkin luotaan, ja jäljelle jää vain muisto; "takan reunustalla olevat valokuvat".
Näyttämönä Barcelona on hyvä, moni-ilmeinen kaupunki. Siellä historia kohtaa nykypäivän elinvoiman, vanha arkkitehtuuri olympialaisten tuoman rakennusbuumin, katalaanit muualta tulleet ja Espanjan sisällissota nykypolitiikan kyynisyyden.
Annie Goetzinger on harvoja pitkään työskennelleitä ja julkaisseita ranskalaisia naispiirtäjiä. Hänen ensimmäisen albuminsa ilmestyi 1976, ja hän työskentelee yhä sarjakuvan parissa. Useimmat albumit kertovat naisista maailman eri kolkilla, viime albumeissaan hän on liikkunut siirtomaakauden Kaakkois-Aasiassa. Usein tarinoiden naiset ovat herkästi tuntevia ja pohdiskelevia, mutta itseään vahvempien olosuhteiden armoilla.
Tunnetuimmat albuminsa Goetzinger on tehnyt Pierre Christinin käsikirjoituksiin. La demoiselle de la Légion d'Honneur (1980) kertoo miehensä mukana maailmalle ajautuvasta naisesta. La voyageuse de petite ceinture (1990) kertoo Pariisin vanhan kehärautatien maisemissa harhailevasta siirtolaistyttö Naimasta, joka hakee elämälleen suuntaa paettuaan perheolojaan yksinäisyyteen.
Barcelonan yö perustuu Goetzingerin omaan käsikirjoitukseen, mutta muistuttaa yhteistyöstä Christinin kanssa. Tarinan hienoviritteinen sisältö katoaa välillä poliittisten muistojen ja opettavaisten jaksojen lomaan. Kokonaisuuden mosaiikki liikkuu liiallisen kirjavuuden rajalla.
Kuvat ovat arkisia ja liittyvät siivoojan elämänpiiriin. Vaikka Goetzingerille oli tärkeää sijoittaa tapahtumat toiseen kotikaupunkiinsa Barcelonaan, tarina ei ole kaupungin kuvaus. Kaupunki esittäytyy siivoojan katseen kautta, asuntoina ja yksityiskohtina, arkisen elämän artefakteina.
Barcelonan yön grafiikka on hiukan jäykkää, vaikka Goetzingerin varhaisempien albumien näkyvin dekoratiivisuus on jo karsitunut pois. Goetzingerin siirtymät kohtauksesta toiseen ovat nopeita ja hänen piirrostyylinsä on ilmaiseva mutta pysähtynyt. Pukusuunnittelijaksi opiskelleelle Goetzingerille pääasia ei ole liike, vaan tunnelman välittyminen kuvien ilmaisuvoiman kautta. Siinä hän onnistuu.
