Katsuhiro Otomo: Akira. Kahdeksan albumia vuodesta 1995. Like.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Japani on sarjakuvan maailmanvalta. Jo 1995 maassa julkaistiin 6,5 miljardia kirjaa ja lehteä, joista sarjakuvia eli mangaa oli 2,3 miljardia eli yli kolmasosa. Lehdet ovat muhkeita, useissa on vähintään 400 sivua. Suosittua Shonen Jumpia myydään viikottain kuusi miljoonaa puhelinluettelon paksuista lehteä.
Toisen maailmansodan jälkeen syntyneistä lähes kaikki lukevat sarjakuvia, joita onkin saatavilla jokaisen makuun sekä tarpeisiin. Japanissa luetaan sarjakuvia kaikkialla: hotellin aulassa, junissa, ravintoloissa ja bussipysäkeillä.
Tarjonta on uskomattoman monipuolista. Joka nuorisosukupolvelle on omat julkaisunsa, pojille ja tytöille erikseen. Lehdet kattavat urheilun, tieteistarinat, seikkailun ja romantiikan. Aikuisten mangat taas kertovat vaikkapa politiikasta, golfista, liike-elämästä, perheoikeudesta, ruoanlaitosta tai buddhasta.
Katsuhiro Otomon (s. 1954) Akira on uuden japanilaisen sarjakuvan lippulaiva maailmalla. Se alkoi lehtisarjana joulukuussa 1982 ja Otomo piirsi sitä vuosina 1982-1990 peräti 2197 sivua. Otomo ohjasi Akirasta myös pitkän animaatioelokuvan1988. Samana vuonna sarja alkoi ilmestyä Yhdysvalloissa ja myöhemmin lukuisissa muissa maissa.
Akiran kansainvälinen suosio on ymmärrettävää. Se on hieman länsimaisesti piirretty, esimerkiksi ihmisten silmät ovat pienemmät kuin japanilaisissa sarjakuvissa ja kerronta tiiviimpää. Jotkut japanilaiset kritisoivatkin Akiraa liian länsimaiseksi.
Tapahtumat sijoittuvat tuhon jälkeiseen Neo-Tokioon vuonna 2030. Sopeuttamiskoululaiset Kaneda ja Tetsuo moottoripyöräjengeineen kohtaavat vanhuuttaan ryppyisen koelapsen, jolla on ihmeellisiä psyykkisiä kykyjä ja käteen tatuoitu numero 26.
Lasta tavoittelevat armeija ja maanalainen järjestö tempaisevat pojat kaiken keskelle, taisteluissa syntyy runsaasti romua ja ruumiita. Seuraavissa albumeissa juoni muuttuu yhä hurjemmaksi.
Yliluonnolliset kyvyt heräävät myös Tetsuossa, josta tulee koelapsi numero 41. Yli 30 vuotta säilössä pidetty Akira, numero 28, herää ja tuhoaa yliluonnollisilla kyvyillään Neo-Tokion. Armeijan erikoisjoukot yrittävät pitää tuhon kurissa muiden kouluttamiensa telepaattien avulla. Lusikkansa soppaan heittävät myös omituinen uskonlahko sekä vastarintaliike ja vanhat valtasuhteet kääntyvät ylösalaisin.
Tarina kietoutuu auki hitaasti, sillä yli kahdentuhannen sivun mitassa on varaa kehitellä tapahtumia moneen suuntaan. Henkilögalleria kasvaa suureksi, ja monia heistä ehditään myös syventää kunnolla.
Akirasta on vaikea löytää syvempää tasoa, toiminta oikeuttaa ja selittää itse itsensä. Tuhon ja post-nukleaarisen totalitarismin teemat ovat yleisiä tieteiskirjallisuudessa sekä japanilaisessa sarjakuvassa ja animaatiossa. Akira liittyy tähän perinteeseen.
Akiran yksittäisiä kuvia hallitsevat vauhti ja voima. Japanilaisessa sarjakuvassa liike on todella liikettä, sitä tehostavat runsaat vauhtiviivat ja kuvien sommittelu. Ihmisten kasvot kertovat paljon, lähikuvat niistä ovat kerronnan keskeisiä osia. Kuvakulmat voivat vaihtua rajusti kesken kerronnan.
Japanilaiset sarjakuvat luetaan lopusta alkuun ja oikealta vasemmalle, joten suomennoksessa Akiran sivut on jouduttu kääntämään peilikuviksi. Samalla kuviin on lisätty uusia puhekuplia.
Akira alkoi ilmestyä suomeksi 1995 ja uusia albumeja tulee vähitellen. Aikaisemmin suomeksi oli saatu vain yksi näyte japanilaisesta mangasta, Hiroshiman atomituhon kuusivuotiaana kokeneen piirtäjä Keiji Nakazawan hieno muistelmateos Hiroshiman poika (Jalava 1985). 2000-luvun puolella suomeksi on ilmestynyt jo muitakin japanilaissarjoja.
