Julie Doucet: Jos olisin mies. Suomennos Pauli Kallio ja Reija Nieminen. Suuri kurpitsa 1994.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Albumissaan Jos olisin mies kanadalainen Julie Doucet näkee unia. Niissä hän mm. muuttuu mieheksi, rakastelee peilikuvaansa ja menettää puhekykynsä. Tarinoissa pätee unen logiikka, ja mitä tahansa voi tapahtua todellisuuden rajojen venyessä.
Vahvan ekspressionistisesti piirretty Jos olisin mies koostuu monista 1-10-sivuisista tarinoista, joissa kaikissa vallitsee unenomainen tunnelma. Tarinat ovat pieniä siivuja nuoren naisen päivistä; työstä, miehistä, siivouksesta, vessassa käynnistä. Arki muuntuu sulavasti tarinaksi, ja tarina tulkitsee arkea.
Doucet tempaa lukijansa mukaan tarinaan, ja pian jokainen meistä haluaisi olla osa sitä. Doucet’n kokemus voisi yhtä hyvin olla oma kokemuksemme. Vaikka sarjojen päähenkilö onkin kuvitteellinen Juliet Doucet, hän voisi olla kuka tahansa meistä.
Sarjojen päähenkilö elää ristiriitojen keskellä, mutta Doucet hyväksyy ne osaksi elämää ja siirtää tämän hyväksymisen kokemuksen myös lukijoille. Sotku, työttömyys ja rahattomuus ovat ok, ja jokainen saa ryypätä ja himoita. Hyväksytty ristiriita rikastaa elämää, eikä aiheuta ahdistusta tai pakota sukupuolirooleihin.
Doucet’n huumori on pistävää, sillä hän näkee maailman koomisena mutta mustana. Hänen näkökulmastaan elämän käytevoimia ovat vietit; kulkuamme ohjaavat seksuaalisuuden ja nautinnon himo. Viettejään ei voi kuitenkaan koskaan ymmärtää, joten niiden kanssa tulee vain elää. Tunnustettuaan tämän voi vieteilleen nauraa.
Doucet’n albumissa osa viettien alitajuisesta energiasta purkautuu piirroksiin. Hän täyttää yksittäiset kuvat tavaralla, antaa mustan hallita ja muuntaa ihmisen fysiologian tarpeisiinsa sopivaksi. Vahvasti tyylitellyt kasvot kertovat suoraan tunteista ja ajatuksista.
Tarinoissa ei sievistellä eikä imarrella, ja omaelämäkerralliset lastutkin ovat inhorealistisia, välillä jopa kaunistellun inhoromanttisia. Nekään eivät silti kuvaa todellisuutta, vaan ainoastaan tulkitsevat sitä.
Julie Doucet (s. 1965) on undergroudin luova perillinen. Hän on leimallisesti naispiirtäjä, mikä tekee hänen tuotannostaan kiinnostavan. Tematiikka ja tapa nahdä maailma ovat erilaiset kuin miespiirtäjillä, ja Doucet tuokin alalle uusia tuulia. Sarjakuvassa on harvoin kuvattu naisen viettimaailmaa yhtä paljaasti.
Tämä on johtanut huvittaviin välikohtauksiin tullin kanssa. Doucet’n teoksia on juuttunut tulliin niin Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa kuin Kanadan Ontarion osavaltiossakin.
Uransa Doucet aloitti taidekouluaikoinaan julkaisemallaan Dirty Plotte -lehdellä. Kun kanadalainen kustantaja Drawn & Quarterly alkoi julkaista sitä 1990 Doucet’n sarjat alkoivat tulla laajemmin tunnetuiksi.
Drawn & Quarterly on merkittävä kustantaja Pohjois-Amerikassa. Se tuo massasarjakuvan hallitsemille markkinoille vaihtoehtoisia julkaisuja, joissa näkyy tekijän kädenjälki ja jotka haluavat laajentaa käsitystä sarjakuvasta. Kustantamo ymmärtää sarjakuvan ennen muuta kirjallisuutena, joka voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Sarjakuvansa se julkaisee albumeina, mikä on Pohjois-Amerikassa melko uutta.
Drawn & Quarterlyn esiin nostamia tekijöitä ovat suomeksikin käännetty Chester Brown sekä Seth. Se on julkaissut myös eurooppalaisia käännöksiä kuten Barun Road to American.
Kustantamon vainua myös kuvaa se, että Drawn & Quarterly tilasi albumin suomalaiselta Pentti Otsamolta. The Fall of Homunculus ilmestyi ensin Kanadassa ja vasta myöhemmin Suomessa nimellä Pieni olento.
