Elokuva

AWN (21.01.2004 - Heikki Jokinen) First of all, this is a good book, definitely worth reading. It is interesting, well written and gives a lot for both those who are knowledgeable about the subject as well as those who are unfamiliar with it.

Secondly, even though the author is a regular contributor and columnist of this very magazine, my statement is not solicited. Im not trying to please my good buddy, (which he even isnt).

The book Im writing about is called Between Genius & Utter Illiteracy: A Story of Estonian Animation. The author is Chris J. Robinson, a Canadian who is known as the artistic director of the Ottawa International Animation Festival.

Estonia is the little big man of animation, a nation of only 1.4 million inhabitants that boasts a long list of well-known artists and films in the world of animation. Remarkably, Estonia has produced many fine films both in the rigid Soviet Union state studio system and todays independent Estonia, which is one of the laboratories of laissez-faire neo-liberalistic capitalism. This is a kind of miracle to me.

AWN (01.02.1998 - Heikki Jokinen) On the 40th anniversary of Estonia's Nukufilm, Heikki Jokinen went for a visit to profile the puppet animation studio and their place in the post-Soviet world.

Estonia is a little big nation of animation. For a country of some two million inhabitants, it has a long record of international animation festival awards and many, well-known and revered animators. The Tallinnfilm studio was established 40 years ago in the Estonian capital of Tallinn, which was at that time part of the Soviet Union.

Estonia is one of the three Baltic republics that regained it's independence after the fall of the Soviet Union. Since the fall of the Soviet Union, Tallinnfilm has divided into two separate studios, one specializing in stop-motion puppet film and one that completes traditional, cel animation.

Lähikuva (1995 - Heikki Jokinen) Roy Andersson ohjasi 26-vuotiaana menestyselokuvan En kärlekshistoria (1970), Suomessakin nähdyn kahden nuoren kesäisen rakkaustarinan vanhempien maailman laidalla. Se palkittiin muun muassa. Berliinin elokuvajuhlilla kriitikkojen palkinnolla. Aiemmin hän oli työskennellyt ylioppilasteatterin ohjaajana ja jazzmuusikkona sekä harkinut kirjailijan uraa. 1975 valmistui seuraava pitkä elokuva Giliap, joka taas menestyi todella huonosti.

Andersson siirtyi mainoselokuvan pariin. Hän kehitti oman kuvakielensä täysin omaleimaiseksi, kaikista muista mainoksista poikkeavaksi. Niitä hallitsevat paikallaan pysyvä kamera, usein liikkumattomat ihmiset ja kokonaisuuden äärimmäisen tarkka sommittelu. Andersson kuvaa vain 35 mm:n filmille eikä hänen töistään löydy lähikuvia tai teleobjektiivin käyttöä. Värit ovat vuosien mittaan muuttuneet yhä kelmeämmiksi, epäluonnollisemmiksi.

Anderssonin ohjauksen tärkein vaihe on kameran paikan etsiminen. Hän käyttää vain yhtä kuvakulmaa ja välttyy kameran liikuttelulta. Kuvakulma määrää komposition ja laaja kuva-ala sallii monet yksityiskohdat, nappaa kuvaan kaiken läheltä ja kaukaa.