- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Pauli Kallio (toim.): Ammatti: käsikirjoittaja. Suuri Kurpitsa.
Sarjainfo (4/2020 - Heikki Jokinen) On todella vaikeaa elättää itsensä mielikuvituksellaan. Vielä vaikeampaa on tehdä se vuosikymmenestä toiseen.
Tamperelainen käsikirjoittaja Pauli Kallio (s. 1960) on onnistunut tässä. Vieläpä sarjakuvassa, eli taiteenlajissa, jossa eivät ole liikkuneet isot palkkiot, palkinnot ja apurahat. Tehkää perässä.
Piirtäjä Jussi Karjalainen (s. 1963) oli sopinut Ilta-Sanomiin kuukauden kotimaisen sarjakuvan kesäkuuksi 1986. Aiheen päättämisessä oli vaikeuksia ja Karjalainen kysyi Kalliota tekemään käsikirjoitukset. Hän suostui heti.
Tuolloin Kallio opiskeli haluttomasti yleistä kirjallisuustiedettä. Hän kantoi postia, julkaisi Reija Niemisen kanssa Suuri Kurpitsa -lehteä ja kirjoitti musiikkiarvosteluja Rumba-lehteen.
Cyril Pedrosa: Portugali. Suomennos: Saara Pääkkönen. WSOY.
Sarjainfo (189, 4/2020 – Heikki Jokinen) Portugali on viivan juhlaa. Albumi täyttyy toinen toistaan taitavammista ja kauniimmista kuvista. Viiva kiertää uteliaana ihmisten kasvoilla, maisemassa ja rakennuksissa. Viiva kulkee omien lakiensa mukaan, jotkin kuvat se täyttää jopa päällekkäisinä kerroksina, jotkin jättää paljaiksi.
Ohut ja yksinään heikolta vaikuttava, silti elävä ja kaunis viiva hallitsee kerrontaa enemmän kuin itse tarina. Kuvat tuntuvat osin jopa peittävän tarinan alleen, ainakin ne jättävät sen usein varjoonsa. Montakohan kilometriä viivaa tätä albumia varten on piirretty?
Seurakseen viiva saa värit. Ne välittävät auringon lämmön, sateen apeuden, aamun toiveikkuuden ja puutarhan vihreyden. Viivan ja värien yhdessä pitäviksi vahvistamat kuvat voivat olla pastoraalisia, lähes realistisia tai sadunomaisia, täyteläisiä tai pelkistettyjä. Tyylit vaihtelevat, mutta ne kaikki tuntuvat oikeilta.
Christer Nuutinen ja Pauli Kallio: Kramppeja & nyrjähdyksiä - Antisankaritarinoita aikuisille. Suuri Kurpitsa.
Sarjainfo (188, 3/2020 – Heikki Jokinen) Mietin, miksi Kramppeja & nyrjähdyksiä viehättää vuodesta toiseen, vaikka piirtäjät vaihtuvat ja lukijakin on eri nyt kuin neljännesvuosisata sitten, sarjan alkuaikoihin? Mikä on sen resepti?
Kenties se, että resepti on enemmän vaistonvarainen kuin tarkkaan kalkyloitu. Otetaan siivu elämästä, eletään sitä ja katsotaan, mihin se johtaa ja mitä ihmisistä tulee. Pohjan antavat ammattitaitoinen käsikirjoitus ja sen hengen onnistuneesti tulkitseva piirtäjä.
Pauli Kallion (s. 1960) käsikirjoittama sarja alkoi vuonna 1991 musiikkilehti Rumbassa ja ensimmäinen albumi saatiin vuonna 1994. Piirtäjänä oli tuolloin Christer Nuutinen (s. 1971), kuten uudessakin albumissa.
Milo Manara: Caravaggio - Armahdus. Suomennos: Jukka Nyman. Like.
Sarjainfo (189, 4/2020 – Heikki Jokinen) Mitä syntyy kun yhdistää maalaustaiteen luoviin mestareihin lukeutuvan Caravaggion ja sarjakuvan maneerisen yksiulotteisuuden työnsankari Milo Manaran?
Vastaus: Osin onnistunut sarjakuva ollakseen yleensä sieluttomien kuvien piirtäjä Manaran (s. 1945) työ. Hän on pyrkinyt irti pahimmista maneereistaan, ja hiukan päässytkin.
Mutta vain osin. Kuvat ovat jäykän asetelmallisia, ja naisten kuvaus on siirtänyt heitä vain piirun verran inhimillisempään suuntaan Manaran varhaisempiin töihin verrattuna. Objektista subjektiksi heistä ei toki ole - jos kohta albumissa kuvattuna aikana naisten asema ei kummoinenkaan ollut.
Armahdus on toinen osa taidemaalari Michelangelo Merisi da Caravaggion (1571 - 1610) elämäkertaa. Alkuperäisteos ilmestyi vuonna 2018.
Sivu 3 / 7
