Sarjakuva
Benoit Sokal: Ensimmäiset tutkimukset. (Jalava 2011), Erään komisarion tarina (Jalava 2012). Suomennos Juhani Tolvanen.
Sarjainfo (155, 2/2012 - Heikki Jokinen) "Sarjakuvaetsivä, joka näyttää Aku Ankalta, pukeutuu kuin tv:stä tuttu Colombo ja puhuu ja toimii kuin Philip Marlowe puhuttelee massakulttuurin kyllästämää kollektiviista alitajuntaamme ennenäkemättömällä teholla", kirjoitin Helsingin Sanomiin 31.1.1985 arviossani Koiran paluu -albumista.
Tunnistan sitaatissa paitsi sen ajan kliseitäni myös edelleen toimivan määritelmän ankkaetsivästä. Kerran luotu tarinan perusasetelma on pitänyt, pienin hienosäädöin.
Ensimmäiset tutkimukset kokoaa yhteen 1978-79 ilmestyneitä lyhyitä tarinoita. Niissä Ankardo on suorastaan yliampuvan kyyninen ja väkivaltainen. Groteski piirrostyyli korostaa väkivaltaa ja maailman mustuutta. Nämä ovat vielä sormiharjoituksia.
Books from Finland (09.12.2011 - Heikki Jokinen) Comics are an art form that combines image and word and functions according to its own grammatical rules. It has two mother tongues: word and image. Both of them carry the story in their own way. Images and sequences of images have been used since ancient times to tell stories, and stories, for their part, are the common language of humanity. The long dark nights of the stone age were no doubt enlivened by storytellers.
One of the pioneers of comics was the Swiss artist Rodolphe Töpffer. As early as 1837, he explained how his books, combinations of images and words, should be read: ‘This little booklet is complex by nature. It is made up of a series of my own line drawings, each accompanied by a couple of lines of text. Without text, the meaning of the drawings would remain obscure; without drawings, the text would remain without content. The whole gives birth to a sort of novel – but one which is in fact no more reminiscent of a novel than of any other work.’
Comics look extremely easy to read; their images and text seem readily understandable, sometimes even making a simple impression. They are easy to read superficially, and for the reader to have the impression that they have seen it all. But even the simplest comic strip demands of its readers a complex capacity to interpret and distinguish. They must be able to read both images and words. Visual codes are freer in form than textual codes. The grammar of images is not made up of firm rules, but is flexible and capable of innovation. In comics, form and content indeed interact very closely.
Pauli Kallio, Mika Lietzen: Kukkakauppiaan onnenpäivä. Arktinen banaani.
Sarjainfo (129, 4/2005 – Heikki Jokinen) Tämä on tarina elävästä elämästä: rakastettu lähtee siitä edes vihjaamatta toisen miehen mukaan, hankkii uuden asunnon ja alkaa elää uudessa kodissaan. Jätetylle kerrotaan, kun kaikki on valmista ja päätös tehty. Pois lähteneen pohdintaa ja epäröintiä ei hän koskaan kuullut, vaikka sen aavistikin.
Tarina on tavallinen, sellaista sattuu koko ajan Iitistä Ivaloon. Pauli Kallio käsikirjoitti ja Mika Lietzen piirsi sen albumiksi Kukkakauppiaan onnenpäivä. Neljän tai yhden kuvan sivuvauhtia etenevä kerronta on vähäeleistä ja jättää yllättävän paljon pinnan alle.
Aino lähtee Eskon luota koska hän haluaa "Oman perheen Minulla on siihen oikeus." Hän etsii elämää jossa on tasapaino ja pysyvyys. "Minä olin suunnitellut kaiken niin hyvin", Aino selittää ystävälleen Tanjalle. "Miten me eroamme sulassa sovussa. Miten meistä tulee parhaat ystävät."
Mail & Guardian (03.06.2003 - Heikki Jokinen) Finnish cartoonist Leif Packalen is using comics to fight corruption in Africa. He leads a small voluntary organisation, World Comics, which has organised workshops for artists in India, Tanzania, Kenya and Mozambique for 10 years.
”Comics are cheap to make, very flexible and they attract readers easily. Almost any thing or idea is possible to tell a story in the form of comics,” says Packalen.
The latest World Comics Workshop, held in Dar es Salaam, the capital of Tanzania, in April, brought together 25 leading comics, artists and cartoonists from across the East African country.
”Literacy level is low in Tanzania, and even though people can read — it is not always enough to get information from text books.
Sivu 7 / 7