Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet. WSOY. 216 sivua. 32 euroa.

HS (14.08.2011 - Heikki Jokinen) Mikä pitää ihmisen hengissä? Toivo.

Marokkolainen Rashid on epätoivoinen. Hänellä on perhe, mutta ei työtä eikä rahaa. Ratkaisu on lähteä Espanjaan kuten niin moni maanmies.

Kallis ja vaarallinen matka meren yli antaa toivoa paremmasta elämästä. Euroopan kasvot ovat kuitenkin rumat paperittomalle.

Hänen osansa ovat orjuuttava työ, riisto ja väkivallan uhka Almerian silmänkantamattomiin ulottuvilla vihannesviljelmillä.

Pako Barcelonaan ei auta. Todellisuus muuttuu muukalaiselle vieläkin rumemmaksi, ja sen myötä Rashid menettää sen, mikä sai hänet yrittämään - toivon.

Lucie Durbiano: Aarre. Suomennos Saara Pääkkönen. WSOY. 106 sivua. 26 euroa.

HS ( - Heikki Jokinen) Aarre on 1950-luvulle sijoittuva rakkaus- ja seikkailutarina. Kuvat peilaavat nostalgisesti aikaa ja juonikin muistuttaa tuon ajan viihdelukemistoja.

Matematiikan opiskelija Christine elää keskiaikaan erikoistuneen professori-isänsä kanssa Pariisissa. Nuori pari Jean ja Simone himoitsevat professorin kassakaapissa olevaa pergamenttia löytääkseen aarteen. Professorin tumpelo avustaja Michel liittyy mukaan rakastumisten ja äkillisten käänteiden karuselliin.

Ranskalaispiirtäjä Lucie Durbianon (s. 1969) tapa kertoa on tuttu kaksi vuotta sitten suomennetusta Punainen pukee teitä -albumista. Nyt tulos on kuitenkin astetta pinnallisempi: pääosaan nousee kerronnan tyyli, ei tyylin ja sisällön yhdistelmä. Ihmisiä kuolee ja sydämiä särkyy, mutta kaikki selviävät näennäisen helposti.

Juho Juntunen: Manala. Like. 64 sivua. 22,90 euroa.

HS (05.06.2011 - Heikki Jokinen) Juho Juntunen johdattaa lukijan uudessa kirjassaan helvettiin. Siellä asuvat piru poikineen, viikatemies ja Manalaan tuomitut. Välillä Manalan väki käy maan päällä herättämässä pahennusta tai noutamassa kuoleman omat.

Tästä kaikesta Juntunen (s.1953) kehittää melko onnistunutta, joskin hiukan itseään toistavaa huumoria. Manalan hevifestareilla Cliff Burtonin sijasta lavalle kiipeää Jamppa Tuominen ja baarin votkapaukussa tarjotaan vettä. "Tämä on helvetti." Juntunen kääntää tutut asiat päälaelleen, joka on yksi huumorin peruskeinoja.

Toistuva teema stripeissä on vähemmän ihaillen mainittu Forssa. Juntunen esitti takavuosina kriittisen näkemyksen kaupungista, ja tämä sai kaupunginjohtajan närkästymään.

Li Kunwu, P. Ôtié: Minun Kiinani - Isän aika. Suom. Saara Pääkkönen. WSOY. 254 s. 26 e.

HS (03.04.2011 - Heikki Jokinen) Historian pyörä on pyörinyt rajusti Kiinassa sitten viime vuosisadan puolivälin - ja murskannut monia alleen.

Kiinalainen piirtäjä Li Kunwu (s. 1955) kuvaa sukupolvensa koettelemuksia omaelämäkerrallisessa sarjakuvassaan Minun Kiinani - Isän aika. Kirja on trilogian ensimmäinen osa.

Kertomus alkaa kansantasavallan perustamisen jälkeen, jolloin Lin vanhemmat tapaavat ja menevät naimisiin. Puoluekaaderi-isä uskoo lujasti parempaan tulevaisuuteen ja työskentelee maataloussihteerinä Yunnanissa. Äiti on mallityöläinen tehtaassa.

Suuri ruorimies Mao Zedong istuu vankasti vallassa ja puolue kehittää hänen ympärilleen lähes uskonnollisen kultin. Li kertoo hienosti miltä se kansan parissa näytti: hulluimmatkin hankkeet toteutettiin Maon nimeä hokien.

Heikki Jokinen
Vapaa toimittaja, YTM

Julkaisija Heikki Jokinen © 2008 Veli Granö

Olen työskennellyt vapaana toimittajana vuodesta 1986. Työelämä- ja ay-aiheiden lisäksi kirjoitan laajasti yhteiskunnasta, sosiaali- ja terveysalasta, kulttuuripolitiikasta sekä -taloudesta, taiteesta ja tekijänoikeusasioista.

Tekstejäni on julkaistu noin 125 lehdessä 15 maassa ja olen toimittanut tai kirjoittanut parikymmentä kirjaa.

Sähköposti

Puhelin
050 583 4256

Joitakin esimerkkejä teksteistäni on täällä.