- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Émile Bravo: Piko. Nuoren sankarin päiväkirja. Suom. Anssi Rauhala. Egmont. 69 s. 18 e.
Olivier Schwartz - Yann: Tummanvihreä pikkolopoika. Suom. Emilia Melasuo. Egmont. 64 s. 17 e.
HS (18.01.2011 - Heikki Jokinen) Piko ja Fantasio ovat eurooppalaisen sarjakuvan perushahmoja. Ranskalaisen Robert Veltierin luomaa, 1938 alkanutta sarjaa on julkaistu suomeksi yli 50 albumia. Tunnetuin sarjan piirtäjä oli belgialainen Andre Franquin.
Kustantaja Dupuis kehitti vuonna 2006 hieman hiipuneelle sarjalle Spirou one-shot -julkaisut, johon tekijä tai tekijäpari tekee vain yhden albumin.
Kaksi ensimmäistä julkaistiin suomeksi Tempo-lehtinä. Sarjan neljäs ja viides osa julkaistiin kovakantisina, hieman normaalikokoa suurempina albumeina.
Hyvä niin, sillä ne ovat kelpo luettavaa.
Cyril Pedrosa: Kolme varjoa. Suom. Saara Pääkkönen. WSOY. 268 s. 26 e.
HS (05.12.2010 - Heikki Jokinen) Kolme varjoa on kertomus menettämisestä. Vaikka sen ydin on lapsen kuolema ja siihen liittyvä tuska, tarina aukeaa laajemminkin kuvaksi siitä, kuinka vaikeaa meidän on luopua rakkautemme kohteesta.
Pieni Joachim elää onnellista elämää isänsä ja äitinsä kanssa metsän reunassa. Eräänä päivänä lähistölle ilmestyy kolme ratsastajaa, varjoja jotka eivät lähde pois.
Vanhemmille selviää, että varjot ovat tulossa noutamaan heidän poikaansa. Äiti Lise menee parantajan luo, joka kertoo, että mitään ei ole tehtävissä. Isä Louis ei tätä hyväksy vaan päättää paeta varjoja poikansa kanssa.
Matti Hagelberg: Silvia Regina. Kreegah bundolo. 216 s. 40 e.
HS (01.12.2010 - Heikki Jokinen) Alussa jumala loi saunan Silvia Reginan ensimmäisellä sivulla lukee: isänmaan puolesta. Toisella sivulla sanoma täsmentyy: takapuolesta.
Matti Hagelbergin viisi vuotta työn alla ollut magnum opus Silvia Regina piirtää eteemme kuvan uusliberalismin raiskaamasta maasta.
Hagelbergin (s. 1964) aiemmista töistä tuttu Bonuskaupunki on muuttunut Anuskaupungiksi, jonka portilla roikkuu hyvinvointivaltio hirtettynä. Työmaiden nostokurjet lentävät etelään natisten ja nitisten.
Hagelbergin luoma kuva on julma, mutta vain samassa mielessä kuin kevään voimakas aurinko, joka paljastaa silmälle huoneen ummehtuneet loukot. Tämä kuva on tarkka ja ankara, mutta - uskokaa pois - hauska ja nautinnollinen lukea. Vaikka Hagelberg on vihainen, hän ei ole julistaja vaan taiteilija, jolla on taiteilijan kyky nähdä asioiden monitasoinen ironia.
Florent Ruppert, Jérôme Mulot: Uhkapeliä. Suomennos Viljami Jauhiainen. Huuda Huuda. 116 sivua, 19 euroa.
HS (29.06.2009 - Heikki Jokinen) Uhkapeliä on kiehtova teos. Jo aiemmin sarjakuvaa luovasti ja uusia kerronnan muotoja keksien lähestyneet ranskalaiset Florent Ruppert (s. 1979) ja Jérôme Mulot (s. 1981) yllättävät lukijan uudellakin albumillaan.
Palasina etenevä tarina kiertyy oudon rikoksen ympärille: taidekauppias pestaa pikkurikollisia ja erilaiset kostojuonet risteilevät.
Palaset yhdistää toisiinsa todistajia kuulusteleva poliisi. Tapahtumien kulku selviää loppua kohti, sikäli kuin sen on tarkoitus selvitäkään.
Tarina on ohut, kuin kesämekko jonka tarkoitus on vain korostaa sen alla olevaa. Kumppanusten edellisessä suomennoksessa Apinatarha leikkisyys oli yksityiskohdissa, Uhkapelissä se piilee kokonaisuudessa ja rakenteessa.
Sivu 9 / 16
