Sarjakuva

HS (25.10.2002 - Heikki Jokinen)  Ankkamaestro Daan Jippes sanoo olevansa kuin pianokappaleen tulkitsija "En voi ottaa itselleni paljon kunniaa siitä mitä teen, tyylini on laina Carl Barksilta. Olen kuin pianokappaleen tulkitsija, en ota kunniaa sävellyksestä", sanoo Helsingissä vieraileva Daan Jippes. Hän on julkistamassa kirjaansa Ihmissusia ja sudenpentuja.

Hollantilainen Jippes (s. 1945) seuraa monista Disney-piirtäjistä huolellisimmin suuren ankkamaestro Barksin räpylänjälkiä.

Vuodesta 1992 Jippes on piirtänyt uudelleen Carl Barksin muille piirtäjille 1960-luvulla tekemiä käsikirjoituksia Barksin luonnosten pohjalta. Yksitoista Tupun, Hupun ja Lupun Sudenpentu-tarinaa on nyt koottu suomeksi yksiin kansiin.

Esipuhe kokoomakirjaan Mämmilä - sarjakuvia Suomesta 1988-1996 (Otava 2001)

Mämmilä (2001 - Heikki Jokinen) Sarjakuva voi luoda vahvan illuusion todellisuudesta. Piirtäjä Tarmo Koivisto joutui 1992 oikeuden penkille vastaamaan Mämmilän jaksoista, joissa kerrottiin Hilkan baarista. Oriveteläinen yrittäjä oletti tulleensa kuvatuksi sarjakuvassa, piti sitä herjauksena ja vaati piirtäjältä sekä sarjaa julkaisseelta Helsingin Sanomilta yhteensä miljoonan markan korvausta.

Prosessi pyöri aikansa hovioikeuteen asti, mutta päätös pysyi muuttumattomana: Mämmilässä ei ollut herjattu haastajaa. Oikeuden 16-sivuinen päätös lienee perusteellisimpia Suomessa tehtyjä sarjakuva-analyyseja. Mämmilän harvat baarikohtaukset seulottiin tarkasti läpi ja todettiin puhtaaksi fiktioksi. Eivätkä Mämmilän Hilkan baari -jaksot edes olleet millään lailla sarjakuvan Hilkkaa herjaavia, kuten niitä lukiessaan helposti huomaa.

Oikeudenkäynti kertoo Mämmilän huikeasta uskottavuudesta. Sarjakuvan maailma asettuu oman elämämme rinnakkaistodellisuudeksi, vaikka kyse on lopultakin vain keksityistä ja vahvasti karrikoiden piirretyistä hahmoista. Oikeudenkäynnissä oriveteläiset todistajat jopa pohtivat Mämmilän ja kotikylänsä yhtäläisyyksiä.

HS (22.8.2000 - Heikki Jokinen) Eilisen huomiset -näyttely pyrkii kunnianhimoisesti luotaamaan sitä, miten sarjakuva on määritellyt tulevaisuuden, mitä pelkoja ja toiveita se on tekniikan kehitykseen ja tieteeseen liittänyt.

Belgian sarjakuvakeskuksen laatima Kuvia ja kuvitelmia -festivaaliin liittyvä näyttely perustuu lähinnä toisen maailmansodan jälkeiseen eurooppalaiseen sarjakuvaan. Pääosa töistä esitellään kehystettyinä värivalokopioina, joita limittävät eräät sarjojen laitteista tehdyt pienoismallit.

Näyttelyluetteloa ei valitettavasti ole, taustoittamattomina sen teemat saattavat mennä hiukan ohitse.

Jean-Michel Charlier, Jean Giraud: Angel Face. Suom. Jukka Heiskanen. Like. 48 s. 69 mk.

HS (29.07.2000 - Heikki Jokinen) Luutnantti Blueberry on kuin antiikin tragedian jumalten epäsuosioon joutunut hahmo, kaikki mihin hän ryhtyy johtaa tappioon ja vainoon.

Vaikka Blueberry toimii isänmaansa ja oikeuden puolesta hän joutuu vankilaan tai etsintäkuulutetuksi, juonittelun uhriksi tai tappolistalle. Silti hän jaksaa vierittää kivistä taakkaansa kuin Sisyfos.

Nyt suomeksi käännetyt kaksi albumia Angel Face ja Tsi-Na-Pah sekoittavat Blueberryn jälleen juonittelun pyörteeseen.

  1. Kuvia Koiviston Suomesta
  2. Kotomaamme koko kuva
  3. Pilapiirtäjä, keräilijä ja epäilijä
  4. Sarjakuva on leipää ja sirkusta
  5. Pikkupojasta Mikä-mikä-maassa
  6. Disneyn sinfonioita Juicen riimeihin
  7. Sarjakuva vastarinnan välineenä
  8. Naishuumorin sukupolvenvaihdos
  9. Kun miehet olivat miehiä
  10. Muutamia ihmiskuvia