- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Claire Bretecher: Selluliitin mielentilat. Suom. Soile Kaukoranta, tekstaus Heini Kauppinen. Jalava 1994. 48 s.
Julie Doucet: Jos olisin mies. Suom. Pauli Kallio ja Reija Nieminen, tekstaus Reija Nieminen. Suuri Kurpitsa 1994. 64 s.
Kati Kovács: Vihreä rapsodia. Like 1994. 54 s.
HS (06.10.1994 - Heikki Jokinen) Claire Bretecher on yksi ranskalaisen sarjakuvan 70- ja 80-lukujen harvoista naistekijöistä. Hän on tunnettu lähinnä satiirisesta intellektuellielämän kuvauksestaan Turha joukko. Kuva on oikea, mutta riittämätön. Bretecher (s. 1940) on tehnyt paljon muitakin sarjakuvia joiden yhdistävä tekijä on huumori.
Selluliitin mielentilat -albumin sankari on miestä epätoivoisesti kaipaava prinsessa Selluliitti. Miehiä vilisee ympärillä, mutta kukaan ei suostu.
Albumi jakautuu muutamaan erilliseen tarinaan joissa liikutaan itämaiden orjamarkkinoilla ja linnan hovissa. Aika on epämääräinen keskiaika pienine anakronismeineen.
Petri Hiltunen: Harmaan jumalan hetki. Tekstaus Hannele Parviala. WSOY 1994. 64 sivua. 73 mk.
HS (29.06.1994 - Heikki Jokinen) Harmaan jumalan hetki vie meidät vuoteen 1014, Clontarfin taisteluun Dublinin edustalle jossa kelttien ja viikinkien mahtavat sotajoukot teurastivat toisiaan tuhatmäärin. Tarina kietoutuu sankareiden ympärille, ja vilisee toinen toistaan jalompia ja urhoollisempia miehiä.
Pääasia on kuitenkin taistelu. Petri Hiltunen (s. 1967) päästää kiistattomat piirtäjän lahjansa valloilleen kuvatessaan sotureita, heidän varustuksiaan ja lihaa leikkaavaa kirvestä tai miekkaa. Hän ei yritä oikaista siitä missä aita on matalin vaan piirtää kymmenien hahmojen yksityiskohdatkin piinallisen tarkasti. Runsaista joukkokuvista johtuen albumi on välillä todellinen pienten miesten paraati.
Sempé: Muutamia lapsia. Suomentanut Jorma Penttinen. 64 s. 67 mk. Like 1993.
Sempé: Muutamia lomapäiviä. Suomentanut Jorma Penttinen. 64 s. 67 mk. Like 1994.
HS (17.06.1994 - Heikki Jokinen) Suomalaisille ranskalainen piirtäjä Jean-Jacques Sempé on tuttu 60-luvulla ilmestyneiden viiden mainion Pikku Nikke -kirjan kuvittajana. Ne kirjoitti René Goscinny, mm. Asterixin käsikirjoittajana tunnettu humoristi. Nämä Ranskassa 1960-64 ilmestyneet kirjat ovat edelleen suosiossa, uusimmat suomalaiset painokset ovat viime vuosilta.
Pikku Nikke on kuitenkin vain osa Sempén (s. 1932) mittavasta tuotannosta. 1950 uransa aloittanut Sempé on tehnyt runsaasti pilapiirroksia, lehtikuvitusta, mainosjulisteita ja kansikuvia. Hänen töitään on julkaistu Ranskan lisäksi erityisesti Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, jossa hänen tunnetuimpia töitään lienevät New Yorker -lehden kansikuvat.
Nyt suomeksi ilmestyneet kaksi piirroskokoelmaa, Muutamia lapsia ja Muutamia lomapäiviä, ovat hyvä johdatus Sempén maailmaan. Ne kertovat hänen lempeästä huumoristaan ja elävästä sekä ilmeikkäästä kynänjäljestään.
Annie Goetzinger: Barcelonan yö. Suom. Juhani Tolvanen, tekstaus Jari Rasi. WSOY 1993. 56 s. 77 mk.
HS (16.12.1993 - Heikki Jokinen) Voiko ihminen elää vailla menneisyyttä tai muotoilla sen uudelleen jokaisena päivänä? Ovatko muistot painolasti vai pelastusrengas? Elävätkö ne vain ihmisten mielissä vai myös kollektiivisesti paikoissa, kaupungeissa?
Annie Goetzinger (s.1951) pohtii albumissaan Barcelonan yö menneen ja nykyisen suhdetta, muistoja mielissämme. Ranskalainen Catherine asuu Barcelonassa ja siivoaa ammatikseen muiden koteja. Se rikkoo yksinäisyyden kehän, "jokainen nurkka heidän asunnoistaan, joita siivoan, tulee vähän minunkin omaisuudekseni, heidän tarinansa tulee minunkin tarinakseni".
Harva Catherinen tapaamista ihmisistä hallitsee omaa kohtaloaan, ei hän itsekään. Barcelona on näyttämö, jolla ihmiset ajelehtivat kuin värilliset muovinpalaset kaleidoskoopissa. Syntyvät kuviot ovat aina uudelleen erilaisia.
Sivu 15 / 16
