- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sarjakuva
Sarjakuva
Timo Mäkelä: Minun elämäni. Arktinen banaani. 112 s. 36 e.
HS (05.01.2009 - Heikki Jokinen) Vanha herra kiertää Helsingin metsiä, rantoja ja katuja. Hän pohtii näkemäänsä, elämän kiertokulkua ja selän takana kulkevaa kuolemaa.
Tunnelma on ilon ja surun omalaatuinen sekoitus, elämän lait hyväksyneen tarkkailijan välillä seestynyt tai yhä hämmästelevä monologi. Timo Mäkelän (s. 1951) Minun elämäni aukeaa moneen suuntaan ja siloisen pinnan alle kätkeytyy särmiä.
Teemat ovat syvästi biologisia, vertaavat monia meille niin tärkeitä tavoitteita muuhun luontoon. Teos antaa oikeat nimet ahneudellemme, kiireellemme ja voittamisen himollemme.
Sarja on ilmestynyt Helsingin Sanomissa sunnuntaisin vuodesta 2001. Vaikka se on lehden sivuillakin komea, hyvällä paperilla ja isommassa koossa se puhkeaa kukkaan. Kerronnan teemat näkyvät selvemmin ja kokonaisuus on kiinteä.
Jorma Pitkänen: Elämätä. Like. 64 s. 13 e
HS (04.11.2006 - Heikki Jokinen) Jorma "Jope" Pitkänen (s. 1947) on sarjakuvan isonenäisen huumorilinjan vankka linjamies, yli 30 000 stripin piirtäjä.
Parissa viime albumissa hänen työnsä ovat muuntuneet mitä syvimmin henkilökohtaisiksi tilityksiksi. Tätä kaikki eivät ehkä ole edes huomanneet, sillä pottunokkaiset hahmot ja nokkelat vitsit etäännyttävät tehokkaasti sisällön viiltävyydestä. Se on taatusti myös piirtäjän itsesuojelua.
Jopen edellinen albumi Huomiolla (2005) kurkisti kipeästi piirtäjän omaan kasvuun: lapsuuden traumoihin, suhteisiin vanhempiin, epäilyksiin omasta isästä, nuoruuden tuskiin, lapsettomuuteen ja läheisten kuolemaan.
Pauli Kallio, Mika Lietzen: Kukkakauppiaan onnenpäivä. Arktinen banaani.
Sarjainfo (129, 4/2005 – Heikki Jokinen) Tämä on tarina elävästä elämästä: rakastettu lähtee siitä edes vihjaamatta toisen miehen mukaan, hankkii uuden asunnon ja alkaa elää uudessa kodissaan. Jätetylle kerrotaan, kun kaikki on valmista ja päätös tehty. Pois lähteneen pohdintaa ja epäröintiä ei hän koskaan kuullut, vaikka sen aavistikin.
Tarina on tavallinen, sellaista sattuu koko ajan Iitistä Ivaloon. Pauli Kallio käsikirjoitti ja Mika Lietzen piirsi sen albumiksi Kukkakauppiaan onnenpäivä. Neljän tai yhden kuvan sivuvauhtia etenevä kerronta on vähäeleistä ja jättää yllättävän paljon pinnan alle.
Aino lähtee Eskon luota koska hän haluaa "Oman perheen Minulla on siihen oikeus." Hän etsii elämää jossa on tasapaino ja pysyvyys. "Minä olin suunnitellut kaiken niin hyvin", Aino selittää ystävälleen Tanjalle. "Miten me eroamme sulassa sovussa. Miten meistä tulee parhaat ystävät."
HS (15.09.2005 - Heikki Jokinen) Japanilainen sarjakuva eli manga on hämmästyttävän elinvoimainen, sisällöltään laaja ja volyymiltään valtava. Muualle maailmaan levitessään se on muutakin kuin pelkkää sarjakuvaa.
Se on ilmiö, joka muokkaa vahvasti länsimaista kulttuurista ja esteettistä tajuntaa. Manga tuulettaa visuaalista ajatteluamme ja rikastuttaa erityisesti nuorten alakulttuureita uusilla ideoilla ja tuotteilla.
Manga on käsittämättömän suurta teollisuutta, kolme vuotta sitten se haukkasi 38 prosenttia Japanin kirjojen ja lehtien kustannustoiminnasta. Tämä merkitsee 1,5 miljardia yleensä monisatasivuista julkaisua vuodessa.
Tennispalatsin Hokusaista Dragon Balliin -näyttely esittelee kymmenen sarjan originaaleja, pyrkii taustoittamaan mangan japanilaisen kulttuurin osana sekä liittää sen maan populaarikuvan juuriin.
Sivu 17 / 23
