- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sata sarjakuvaa
Sata sarjakuvaa
Baru: Auringon valtatie. Suomennos Ville Keynäs. Like 1997.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Auringon valtatien syntyhistoria on ranskalaiseksi albumiksi erikoinen. Suuri japanilainen kustantamo Kodansha tilasi piirtäjä Barulta - oikealta nimeltään Barulea Hérve - Japanin markkinoille manga-sarjakuvan. Ja Baru piirsi; tuloksena syntyi 430 sivua vauhdikasta ja sivukooltaan totuttua eurooppalaisalbumia pienempää kerrontaa.
Japanilaisuus ei mitenkään hallitse teosta, vaan Baru piirtää omalla kulmikkaan liukkaalla tyylillään. Hänen kuvansa ovat velkaa Jose Muñozille, mutta eivät kopioiden vaan hengeltään.
Karim ja Alexandre ovat koillisen Ranskan taantuvalla teollisuusvyöhykkellä Lorrainessa asuvia nuoria miehiä, jotka sattuma heittää samalle pakomatkalle.
Rene Goscinny, Albert Uderzo: Asterix. 31 albumia vuodesta 1969. Egmont.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Asterix on vilpittömän kansallistuntoinen sarjakuva, oikeastaan suorastaan yltiösovinistinen. Koko muu Eurooppa on jäänyt Rooman imperiumin vallan alle, vain pieni gallialaiskylä pitää puoliaan. Apunaan sillä ovat omat sankarit, pieni ovela Asterix ja iso väkivahva Obelix.
Asterix-sarjakuva kokoaa kaikki mahdolliset ennakkoluulot ja kliseet ranskalaisten naapurikansoista: saksalaiset ovat sotaisia ja tyhmiä, belgialaiset laiskanpulskeita ja oudosti puhuvia, britit naurettavia pellejä ja espanjalaiset tyhmänylpeitä.
Obelixin usein toistuva lausahdus Hulluja nuo roomalaiset tuleekin lukea Hulluja nuo ulkomaalaiset.
Benoit Sokal: Ankardo. 12 albumia vuodesta 1984.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tarkastaja Ankardo on 1980-luvun sarjakuvan suuria menestystarinoita. Belgialaisen Benoit Sokalin ensimmäinen Ankardo-albumi Koiran paluu ilmestyi 1981 ja keräsi kasapäin mainetta ja kunniaa.
Ankardo oli aikanaan raikas ilmestys: populaarikulttuurin kaikkia mahdollisia kliseitä, omalaatuista huumoria ja näyttävää piirrosjälkeä yhdistävä Humphrey Bogartin, tarkastaja Columbon ja Aku Ankan chandlermaisia repliikkejä mutiseva inkarnaatio.
Sokalin (s. 1954) värit olivat apean upeat, albumien hengen mukaiset. Lempeässä kuolemassa (1983) Ankardo eli suohuurujen, löyhkän ja rappion kirjomassa ilmassa, värit saivat kylmyyden tuntumaan lukijan säärissä asti.
Andrew Vachss, Hannu Lukkarinen: Alamaailma. Kaksi albumia 1998. Like.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Alamaailman ykkösalbumi Pummi on kuvitelma tulevaisuudesta, joka ei ole niinkään kaukainen. Maailma on muuttunut koska arvot ovat kääntyneet nurin. Ihmisiä johtavat säännöt, ei moraali. Säännöillä ei ole moraalia, ne ovat sellaisia miksi ne sovitaan.
Alamaailmassa elää erilaisia ryhmiä: pelipojat, skootteripojat, taikatytöt ja musiikkipojat. Säännöt kieltävät taistelun muiden ryhmien kanssa. Kaikki muuttuu kun pelipojat tappavat tunnelissa heihin törmänneen pummin.
Alkaa pohdinta: pitäisikö tappamisesta antaa pisteitä, merkkejä jotka ratkaisisivat ryhmän sisäisen hierarkian? Pisteistä sovitaan ja pummien metsästys alkaa. Pian sitä tekevät kaikki ja pelissä pärjäämisestä tulee tärkeää.
Sivu 24 / 26
