Muita tekstejä
HS (13.07.2001 - Heikki Jokinen) Finlandia-palkinto meni viimeksi monen mielestä odottamattomalle kirjalle ja tekijälle. Kirjallisen kentän julkisuuden katveeseen jäävillä alueilla pitkään toiminut, ansioitunut ja palkittu Johanna Sinisalo nousi parrasvalojulkisuuteen fantasiakirjallaan Ennen päivänlaskua ei voi.
Helsingin Science Fiction Seuran julkaisu Tähtivaeltaja haastattelee uusimmassa numerossaan lehden vakioavustajiin lukeutuvaa Johanna Sinisaloa Finlandia-palkinnon mukanaan tuomasta mediamyllytyksestä.
Palkinto laukaisi ylitsevuotavan julkisuuden. Tiedotusvälineet saivat tuoretta pureskeltavaa; selkeäsanaisen, näyttävän ja älykkään kirjailijan, jolla oli uutta kerrottavaa. Ero ehdokkuuden tuomiin osin hieman vähätteleviin kommentteihin oli suuri. Kun Sinisaloa oli pakko kuunnella. niin huomattiin hänen puhuvan mielenkiintoisia asioita.
Alkoholipolitiikka (01/2000 - Heikki Jokinen) Turmiolan Tommi kuuluu eittämättä Suomen tunnetuimpien kirjojen kaanoniin. Harva nykyihminen on tätä alun perin vuonna 1858 ilmestynyttä kuvakertomusta itse lukenut, mutta sen naseva nimi on siirtynyt kielemme pysyvään sanavarastoon.
Kirjanen on kokenut monta tulemista. Siitä otettiin viime vuosisadalla useita painoksia ja komeat kuvat piirrettiin myös hieman uudenaikaisemmiksi. Se tuli tutuksi myös koulujen opetustauluina. Nykylukijoille tämä Suomen ensimmäiseksi sarjakuvaksikin nimetty tarina on yltänyt Seinäjoen sarjakuvaseuran julkaisuna 1988 ja muutamaa vuotta myöhemmin Helsingin uuden antikvariaatin versiona.
Kahdeksan kuvataulun kertomus on traaginen: Onnellista koti-elämää viettänyt perheenisä Tommi menee kapakkaan, juo itsensä yhä useammin humalaan, hävittää perheen juomareissuillaan omaisuuden ja lopulta lyö vaimonsa kuoliaaksi lasten silmien edessä päätyen vankilan kahleisiin.
HS (24.10.1998 - Heikki Jokinen) Sikarien suosion kasvua seuraavat sikarikirjat. Suomessa aiemmin neitseelliseltä alalta ilmestyi syyskesällä kaksi kirjaa ja kolmaskin on tulollaan.
Monipuoliset kulttuuritutkijat Olli Alho ja Jari Ehrnrooth ovat koonneet omat rakkaudentunnustuksensa sikarille kirjaan Sikari. Se on runsas teos, joka lähestyy kohdettaan hakusanoin monista eri näkökulmista.
Tekijöiden rakkaus hyvään sikariin välittyy selvästi myös lukijalle. He intoutuvat monesti liki lemmenlyriikan tyyliin, ja sikari muuntuu elämän ymmärtämisen välineeksi, keinoksi paeta miehen kosmista yksinäisyyttä.
Sikarin ystävän, aficionadon - tai sikariniekan, kuten kirjoittajat sanovat - tie johtaa helposti intohimoiseen suhteeseen. "Tyyntä tyytyväisyyttä tuntien hän silmäilee ja koskettelee kimmoisia, öljyisiä kääreitä ja kuvittelee hehkeää lauantaiaamua, jonka joku Cohiban panatela huipentaa . . ."
HS (27.08.1994 - Heikki Jokinen) Naisten työ on perinteisesti ollut tuottaa tavaroita ja palveluja jotka eivät säily. Ne likaantuvat, kulutetaan loppuun tai syödään. Naisten seuraaville sukupolville siirtämä tieto ja perintö perustuu yleensä puhuttuun sanaan, ei kirjoitettuun. Siksi useimmat museot ovat esineisiin painottuessaan kovin kaukana naisten maailmasta.
Tanskan toiseksi suurimassa kaupungissa Århusissa vuodesta 1983 toiminut Tanskan naismuseo näkee yhteiskunnan naisten silmin. Museo kokoaa järjestelmällisesti naisten elämään liittyviä valokuvia, esineitä, kertomuksia, kirjeitä, päiväkirjoja ja elämäkertoja. Museo on hyväksytty yhdeksi Tanskan valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.
Kokoelmat kattavat kaiken mahdollisen, kynsilakasta pesusoikkoon ja terveyssiteistä käytösoppaisiin. Esineitä ei kuitenkaan koota vain kylminä esineinä. Jokaiseen tavaraan liittyy sen historia; kuka sen teki, mitä ja ketä varten, kuka sitä käytti.
Lue lisää: Naisten katoavaa historiaa tanskalaisessa museossa
Sivu 7 / 10
