Muita tekstejä
Vesa Haapala - Markus Pyörälä: Kuka ampui Ötzin? Otava 2012.
Nuori Voima (03/2013 - Heikki Jokinen) Kuka ampui Ötzin? yhdistää samoihin kansiin lyriikkaa, kuvitusta ja graafista suunnittelua. Kirja aukeaa moneen suuntaan, luistaa käsistä kuin märkä saippua. Se on syönyt eri tyylejä, ilmaisun lajeja sekä kielikoodeja ja pullottaa viittauksia.
Vesa Haapalan teksti yhdistää sujuvasti matalaa ja ylhäistä, pyhää ja maallista. Kaikki nämä lävistää kulutus, kuin evoluutiomme huippu ja elämämme tarkoitus.
Teksti maalaa todellisuudesta isoa kuvaa, jossa vilahtelevat hahmot populaarin tajuntamme tähdestä Tuksusta hieman suppeammin tunnettuun Lacaniin asti.
Journalismikritiikin vuosikirja 2013 (25.02.2013 - Heikki Jokinen) Eräiden isojen mediatalojen viime aikoina vaatimat epäreilut freelancer-sopimukset eivät ole pulma vain journalistien toimeentulolle ja oikeuksille. Ne ovat samalla askel mediayritysten vallan kasvattamiseksi ja sananvapauden kaventamiseksi.
Journalismin laatua ei määrää vain journalistin ammattitaito, vaan myös työlle annetut puitteet. Nämä puitteet määrittelee kustantaja, ja ne ovat monesti paljon oleellisemmat journalismin laadun ja sisällön muodostumiselle kuin journalistista työtä tekevien innokkaimmatkaan ponnistelut.
Erityisen selvästi tämä näkyy freelance-työssä. Joissakin isoimmissa mediataloissa on viime vuosina linjattu, että vapaan toimittajan pätevyys mitataan vain valmiudella luovuttaa kaikki taloudelliset oikeutensa työhönsä ja usein jopa ottaa laaja vastuu käytön seurauksista. Journalistin osaamisella tai työn laadulla on toissijainen merkitys.
Voima (05.09.2012 - Heikki Jokinen) Mediatalojen freelancer-sopimuksista on puhuttu viime vuosina paljon. Syystäkin, sillä moni niistä on viemässä leivän free-valokuvaajilta, toimittajilta ja kuvittajilta. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta, vaan myös sananvapaudesta sekä yhteiskuntamme mallista.
Asian ydin on yksinkertainen: Suomen tuhannet free-työtä tekevät toimittajat, valokuvaajat, sarjakuvantekijät ja kuvittajat elävät myymällä tekijänoikeuksiaan. Se on heidän ainoa kauppatavaransa.
Viestinnän alalla ostajina ovat isot ja pienet mediatalot. Lehtiin myydään free-työtä perinteisesti kertajulkaisuoikeuksilla, joita yleensä täydennetään verkkojulkaisun oikeuksilla. Jokin vuosi sitten mediayhtiöt alkoivat murtaa tätä käytäntöä. Moni niistä - mutta eivät suinkaan kaikki - vaatii, että se saa kaikki oikeudet freen työhön ja tekijälle ei jää mitään.
José Saramago: Elefantin matka. Suom. Sanna Pernu. 226 s. Tammi.
Kirjain (02/2011 - Heikki Jokinen) José Saramago kuuluu viime aikojen tärkeimpiin kirjailijoihin. Hänen laaja tuotantonsa käsittelee ihmisyyden ja yhteiskunnan olemusta syvällä rehellisyydellä, purevalla ironialla ja lempeällä pessimismillä.
Elefantin matka (2008) on portugalilaisen Saramagon (1922-2010) viimeistä edellinen teos. Viimeiseksi jäi Raamatun tarinoita luotaava Kain (2009).
Tarina perustuu tositapahtumiin, kuten Hollywood-elokuvissa tavataan ilmoittaa. Vuonna 1551 Portugalin kuningas Juhana III lahjoitti intialaisen norsun Itävallan arkkiherttua Maksimilianille. Sen matkaan Lissabonista Wieniin Saramago perustaa kertomuksensa.
Sivu 3 / 10
