Muita tekstejä
HS (27.07.2010 - Heikki Jokinen) Sanotaan, että Suomi on suljettu juhannuksesta koulujen alkuun.
Ei kuitenkaan opetus- ja kulttuuriministeriön mielestä. Se pyytää taiteen kenttää antamaan sydänkesällä lausunnot esitykseensä taidehallinnon perinpohjaisesta muuttamisesta.
Esitys vähentäisi taidetoimikuntien määrää, ja tähän keskustelu onkin toistaiseksi ohjautunut.
Kauaskantoisempi pyrkimys on kuitenkin nykyisen Taiteen keskustoimikunnan lakkauttaminen sekä taidepolitiikan linjanvedon siirtäminen virkamies- ja poliitikkovetoiseksi.
HS (25.07.2002 - Heikki Jokinen) Tunnettu australialainen matkakirjakustantamo Lonely Planet on laajentanut valikoimaansa ihmiskunnan perusasioihin, maailman ruokaan.
Uuden sarjan World Food alaotsikko on "Ihmisille, jotka elävät syödäkseen, juodakseen ja matkustaakseen". Ruoasta on tullut yhä keskeisempi osa matkan kokemusta, jota on helppo jatkaa myös kotipuolessa etnisissä ravintoloissa ja omassa keittiössä.
Kahdesta omaleimaisesta ruokakulttuurista Intiasta ja Japanista on ilmestynyt oma kirja. World Food Intia käy perusteellisesti läpi ruoka-aineet, ruokaan liittyvät tavat sekä laajan maan alueelliset keittiöt.
HS (13.07.2001 - Heikki Jokinen) Finlandia-palkinto meni viimeksi monen mielestä odottamattomalle kirjalle ja tekijälle. Kirjallisen kentän julkisuuden katveeseen jäävillä alueilla pitkään toiminut, ansioitunut ja palkittu Johanna Sinisalo nousi parrasvalojulkisuuteen fantasiakirjallaan Ennen päivänlaskua ei voi.
Helsingin Science Fiction Seuran julkaisu Tähtivaeltaja haastattelee uusimmassa numerossaan lehden vakioavustajiin lukeutuvaa Johanna Sinisaloa Finlandia-palkinnon mukanaan tuomasta mediamyllytyksestä.
Palkinto laukaisi ylitsevuotavan julkisuuden. Tiedotusvälineet saivat tuoretta pureskeltavaa; selkeäsanaisen, näyttävän ja älykkään kirjailijan, jolla oli uutta kerrottavaa. Ero ehdokkuuden tuomiin osin hieman vähätteleviin kommentteihin oli suuri. Kun Sinisaloa oli pakko kuunnella. niin huomattiin hänen puhuvan mielenkiintoisia asioita.
HS (27.08.1994 - Heikki Jokinen) Naisten työ on perinteisesti ollut tuottaa tavaroita ja palveluja jotka eivät säily. Ne likaantuvat, kulutetaan loppuun tai syödään. Naisten seuraaville sukupolville siirtämä tieto ja perintö perustuu yleensä puhuttuun sanaan, ei kirjoitettuun. Siksi useimmat museot ovat esineisiin painottuessaan kovin kaukana naisten maailmasta.
Tanskan toiseksi suurimassa kaupungissa Århusissa vuodesta 1983 toiminut Tanskan naismuseo näkee yhteiskunnan naisten silmin. Museo kokoaa järjestelmällisesti naisten elämään liittyviä valokuvia, esineitä, kertomuksia, kirjeitä, päiväkirjoja ja elämäkertoja. Museo on hyväksytty yhdeksi Tanskan valtakunnalliseksi erikoismuseoksi.
Kokoelmat kattavat kaiken mahdollisen, kynsilakasta pesusoikkoon ja terveyssiteistä käytösoppaisiin. Esineitä ei kuitenkaan koota vain kylminä esineinä. Jokaiseen tavaraan liittyy sen historia; kuka sen teki, mitä ja ketä varten, kuka sitä käytti.
Lue lisää: Naisten katoavaa historiaa tanskalaisessa museossa
Sivu 3 / 6
