Raymond Macherot: Klorofylli ja salaliittolaiset. Suomennos Jukka Heiskanen. WSOY 1993.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Klorofylli on pieni hiiri, joka asuu maaseudun rauhassa muiden eläinystäviensä kanssa. Idylli ei ole rikkumaton, sillä hiirtä ja hänen ystäviään uhkaa vallanhimoinen rotta Antrasiitti. Välillä Antrasiitti pääsee niskan päälle, mutta Klorofyllin neuvokkuus ja urheus tuovat hiirelle voiton.

Juoni ei kuulosta tässä kerrottuna kummoiseltakaan, mutta Klorofylli ja salaliittolaiset on hieno albumi. Käsikirjoituksesta ja piirroksista vastannut belgialainen Raymond Macherot loi sarjakuvaansa uskottavan, omien lakiensa mukaan toimivan eläinyhteisön. Hänen tarinansa ovat toden tuntuisia, sopivan jännittäviä, inhimillisiä ja niissä on onnellinen loppu.

1954 alkanut Klorofylli on periaatteessa nuorten sarjakuva, mutta sitä lukevat sujuvasti kaiken ikäiset. Macherotin luomassa maailmassa on jotain turvallista ja luotettavaa, taakse jääneiden lapsuuden kesien kirkkautta ja fantasiaa. Kukat kukkivat ja mehiläiset pörräävät.

Robert Crumb. Kiima, kunnia ja kateus. suomennos Jukka Heiskanen. Like 1995.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Monille Robert Crumb on yhtä kuin 1960-luku. Oikein ja väärin. Hän piirsi silloin monia sarjakuvia, jotka levisivät hippiliikkeen ja arvokapinan mukana läntisen maailman nuorten vastaanottavaisiin mieliin. Crumb hyödynsi hienosti perinteisten "funny animal" -populaarisarjakuvien perinteen heittäen sekaan ripauksen LSD:tä.

1967 aloittanut Zap Comix oli underground-sarjakuvan varhainen apostoli ja suurmenestys. Tältä ajalta periytyvät Crumbin yhä tunnetut hahmot Fritz the Cat ja Mr. Natural, samoin monet yhä maailman lehdissä kiertävät lyhyet tarinat.

1943 syntyneen Crumbin paras aika on kuitenkin meneillään. 1970-luvun veroveloista, masennuksesta ja huumehöyryistä puhdistuneena hän kävi apinan raivolla oman itsensä kimppuun.

Jano: Kémi. Suomennos Soile Kaukoranta. Jalava 1998.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Kémi on savannien puskarotta, joka asuu aavikon ja kuivuuden uhkaamana afrikkalaisessa kylässä. Elämä on kamppailua ruoasta ja juomasta, vaikka naiset ja hauskanpitokin kelpaisivat.

Kémin kylässä asuu monenlaisia eläimiä: leopardi, korppikotka, piikkisika ja sorsa. Asukkaiden välit eivät aina ole kovin lämpimät, sillä ruoan vähäisyyden vuoksi kavereita on välillä huijattava. Ja muutenkin huijaaminen on mukavampaa kuin rehellinen työ.

Albumi koostuu lyhyistä muutaman sivun sattumuksista, kuten kun Kémi yrittää varastaa leopardin kanoja ja onnistuukin. Kémin paras keksintö on pukeutua hengeksi ja panna kaverit luovuttamaan ruokansa sekä itse tislaamansa Afrikan ginin. Kémi on rakastunut Liliin, jota yrittää ahkerasti vokotella.

Gary Larson: Kaukana poissa. Viisi albumia vuodesta 1991. Semic.

Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Gary Larsonissa yhdistyy kolme asiaa, jotka eivät normaalisti mahdu samoihin raameihin: älykkyys, amerikkalaisuus ja suosio. Hänen yhden kuvan piirroksensa eivät ole helppoja, eivätkä kosiskele lukijoita tippaakaan. Päinvastoin, ne ovat oudoimpia päivittäisessä kuvavirrassamme ajelehtivia kuvia.

Näkökulmat ovat kulkeneet rumpupesukoneen ja lingon lävitse, arkikokemuksemme tutut puitteet muuttuvat eläimiksi, esineiksi ja kaukaisiksi ajoiksi. Maailma on vieras mutta täydellisen sisäisen logiikan omaava. Kaukana poissa -sarjan alkukielinen nimi The Far Side antaa aavistuksen sen sisällöstä.

Erityisesti Larson ylittää eläinten ja ihmisten maailmojen selväksi luulemamme rajan, emmekä pian enää tiedä kummat ovat kumpia. Norsu istuu pianoharjoituksissa ja mutisee itsekseen: "Mitä hittoa minä täällä teen? Minähän olen huilisti!" Evoluution suurista hetkistä kertoo kuva, jossa kolme alkueliötä tuijottaa mietteliäinä vedestä rannalle lyömäänsä pesäpalloa.