- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sata sarjakuvaa
Sata sarjakuvaa
Goscinny, Morris: Lucky Luke. 69 albumia vuodesta 1971.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Villiä länttä ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. Se on tarinoiden, legendojen, elokuvien, kirjojen ja sarjakuvien luoma mahdollinen maailma ja summa. Siksi se on hyvä alusta, johon voi kiinnittää monia eri tarinoita. Kaikki tuntevat villin lännen ja sen kliseet, mutta sen epämääräisiä rajoja on helppo rikkoa.
Lucky Luken viehätys ja huumori perustuvat tähän monitasoiseen todella ja tarulla leikkimiseen. Belgialaisen Morrisin eli Maurice de Bevérèn 1947 aloittama lännensarja oli aluksi hyvin tavanomainen toiminnallinen seikkailusarja. 1948 Morris matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän vietti kuusi vuotta.
New Yorkissa hän tutustui sarjakuvakäsikirjoittaja René Goscinnyyn, joka ryhtyi Lucky Luken käsikirjoittajaksi 1955. Goscinny laati käsikirjoituksen 38 seuraavaan Lucky Luke -albumiin ja hänen kädenjälkensä muutti sarjan luonteen perusteellisesti.
Ville Tietäväinen: Linnut ja meret. Tammi 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Ihmisen elämää rajaavat ja määräävät voimat, joita emme hallitse. Kahleista voi kuitenkin murtautua hetkeksi, mikäli on tahtoa, ja sitä saa rakkaudesta.
Ville Tietäväisen albumi Linnut ja meret pohtii ihmisen vapautta. Se on hienoviritteinen, osin pinnan alla kulkeva ja vaikuttava tarina kiinalais-hongkongilaisesta nuoresta parista, joiden vilpitön rakkaus murtaa heille rakennetun häkin kalterit.
Kaltereita on monta: manner-Kiinasta tulleen köyhän Simonin ja varakkaan suvun Katien luokka-ero, patriarkaalisen perheen kunnia ja perinteet sekä nuorten ankeat elinolot. Taustalla kumisevat historian suuret pyörät, Hongkong on siirtymässä Kiinan osaksi.
Jope Pitkänen: Lempi. Kolme albumia 1991.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Jorma "Jope" Pitkänen on rohkea mies. Hänen strippisarjassaan puhutaan kuolemasta, politiikasta ja uskonnosta, aiheista joita sanomalehtisarjakuvan tekijöitä aina kehotetaan välttämään. Jumalista puhuminen vaatii vielä erityistä lisärohkeutta lakiemme suojellessa luterilaisten Jumalaa pilkalta. Piirtäjäparka.
Lempi on alunperin siirtokarjalainen mummo, "Viipurin Cicciolina", jolle maistuivat niin olut kuin roisit puheetkin. Lempissä oli tervettä anarkismia ja auktoriteettien kyseenalaistamista, joita Suomi aina kaipaa. Ilta-Sanomissa vuodesta 1980 ilmestynyt sarja alkoi kuitenkin pyöriä paikallaan, joten Jope päätti tappaa Lempin ja lennättää hänet taivaaseen.
Epätavallinen ratkaisu antoi sarjalle uutta puhtia. Olutta kittaava hävytön mummo tuo taivaan iloihin virkistävän näkökulman. Hänen vastapoolinaan on porttivahti Pietari, jonka kanssa Lempi kommentoi niin taivaallisia kuin maallisiakin tapahtumia.
Bill Watterson: Lassi ja Leevi. Yli 20 albumia vuodesta 1988. Egmont.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Sanomalehtisarjakuvilla ei mene nykyään hyvin. Perinteiset seikkailusarjat ovat poissa muodista, vanhat suosikit jatkavat kiertokulkuaan uusien piirtäjien käsissä kalpeina varjoina alkuperäisestä loistostaan. Vuosikymmeniä vanhat perhesarjat ovat latistuneet mitäänsanomattomaksi mannapuuroksi.
Luovuutta esiintyy vain huumorisarjoissa, ja niistäkin parhaat kehittyvät yhä absurdimpaan suuntaan. Tämä taas ei puhuttele suuria massoja. Pienentynyt julkaisukoko vaatii grafiikalta pelkistämistä.
Bill Wattersonin Lassi ja Leevi on poikkeus. Siinä on oivallusta, tyyliä ja graafista näyttävyyttä. Lassi on alle kouluikäinen poika, jonka mielikuvituksen lentoa ei arkipäivä kahlitse. Leevi on hänen lelutiikerinsä, joka on elävä pojalle mutta muille ei.
Sivu 14 / 19
