- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sata sarjakuvaa
Sata sarjakuvaa
Pertti Hämäläinen, Jari Pantzar, Pekka Seppänen: Teuvo Lyly. Arktinen Banaani 1998.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Teuvo Lyly on kelju mies. Hän pitää omia oikeuksiaan itsestään selvinä, mutta muille hän jakaa vain haukkuja. Tarjoilijoille hän on tyly, ja lapsille hän räyhää. Toisin sanoen: hän on suomalaisuuden parhaiden piirteiden tiivistymä. Teuvo Lyly on aito sankari, ainakin omasta mielestään. Hän valittaa lähes kaikesta eteen sattuvasta, olkoon siihen aihetta tai ei. Häntä ei huijata, itse uskoo.
Teuvo Lyly -sarjan huumorin ydin on tylyyden ja arkisemman inhimillisyyden kohtaaminen. Teuvo Lyly käyttäytyy aina niin kuin kaikki joskus: typerästi, itsekeskeisesti ja karkeasti.
Näin Teuvo Lyly tarjoaa lukijalle jonkinlaisen katarsiksen, kirkastumisen. Teuvo Lyly ei ole paha, vain ilkeä. Sen hän selittää suomalaisella perimällään muistuttaen mieliin Lallin lahtauspuuhat ja Kullervon kirouksen. Minkäs sitä itselleen voi, sen kummemmin Teuvo Lyly kuin me muutkaan suomalaiset.
Charles M. Schulz: Tenavat. Toistasataa albumia vuodesta 1968. Otava, Egmont.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tenavat on lapsisarjakuva, jonka ainoa lapsi on koira, Ressu. Tenavissa ei nähdä koskaan aikuisia, mutta sen lasten maailma on aikuisten maailma. He ovat alistuneet aikuisten ajatteluun ja puheeseen, ovat kuin kuka tahansa meistä.
Ressu tuo mukaan fantasian, seikkailun, kuvitelmat ja haaveilut. Hän voi olla kuuluisa kirjailija, ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari tai asianajaja. Ressu on aivan kuin oma poikani, joka viisivuotiaana ei osannut päättää ryhtyäkö arkeologiksi, lääkäriksi vai mellakkapoliisiksi. Ressun ei tarvitse vanheta eikä päättää mistään, vaan hän voi elää omassa maailmassaan ikuisesti.
Tenavien viehätys nousee aikuisten ja lasten maailman hedelmällisestä törmäyksestä. Tellun psykiatrin vastaanotto tai Jaska Jokusen ikuinen epäonnistuminen heijastavat eri todellisuutta kuin Ressun syöksyminen Punaisen paronin lentokoneen perään koppinsa katolla istuen.
Tomi Riionheimo, Lauri Hannu, Mikko Kekki, Jenny Eräsaari: Talvella voi hiihtää. Suuri Kurpitsa 1995
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tomi Riionheimon usean eri käsikirjoittajan teksteihin tekemät sarjakuvat saattavat näyttää hyvin erikoisilta. Niiden kuvat ovat usein viitteellisiä, kaukana reaalimaailman jäljentämisestä. Tarina etenee toisinaan vain yhden puhuvan pään avulla, kuvakoot ja -kulmat ovat jämähtäneet paikalleen.
Tarkempi luenta paljastaa Riionheimon sarjakuvien kuitenkin sisältävän sarjakuvan peruselementin, tarinan. Ne kaikki kertovat jotain, ja sijoittavat sanottavansa ihmisten suuhun. Näköisyyden täysin hylkäävästä piirrostyylistä huolimatta sisältö tuntuu painokkaalta. Ehkä juuri viitteenomainen piirrostyö tekeekin tekstistä painavan; tällainen tyyli välittää sisältöä voimakkaammin.
Albumi koostuu useista lyhyistä tarinoista. Sivun tai muutaman pituiset sarjakuvat kiertyvät käsikirjoittajasta riippumatta ihmissuhteiden ympärille. Perusakselilla ovat mies ja nainen, tarinat syntyvät akselin pyörähdyksistä.
Max Cabanes: Sokkoleikki. Käännös Pieta Turkka ja Jukka Heiskanen.Like 1991.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Sokkoleikki on paluu lapsuuden ja nuoruuden erotiikkaan, sen ainutkertaisuuteen ja katoamattomuuteen. Max Cabanesin (s. 1947) viisi kertomusta kattavat ilmeisen omaelämäkerrallisia siivuja lapsuuden lopun vuosilta. Tapahtumapaikkana on 1950-luvun aurinkoinen Béziers, Cabanesin syntymäkaupunki Ranskan Välimeren rannikolla.
Naissukupuoli on läsnä ja lähellä, mutta kuitenkin koko ajan niin kaukana. Naiset pelkistyvät pojan silmissä rinnoiksi tai pakaroiksi, ainoaksi kontaktiksi jää usein vain katse. Iästä riippumatta toisen sukupuolen lähestyminen voi tapahtua vain naisen aloitteesta tai salaa tirkistellen.
Kaiken yllä leijuu lapsuuden viattomuus. Jotain pitäisi tehdä ja haluta, mutta aina ei ole selvää mitä. Huimimmillaan sarjakuvan kertojaminä Max saa naisen pyydystettyä vesipistolilla. Vielä teini-ikäisenkin Maxin unelmien lähteenä on Le Roman Photo, Ranskassa suositut romanttista viihdettä tehtailevat valokuvasarjakuvat.
Sivu 5 / 13
