- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sata sarjakuvaa
Sata sarjakuvaa
Kani, hevonen ja shakaali. Suomen sarjakuvaseura 1996.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) 1990-luvun alussa saimme monia käännössarjakuvan uutuuksia jopa tuoreeltaan, mutta virta kuivui pikku puroksi vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Vähät käännökset tehtiin tuttujen tekijöiden sarjoista.
Eniten tästä kärsi uutta etsivä sarjakuva, joka ei vielä ollut vakiinnuttanut lukijakuntaansa. Uudet tuulet saapuivat Suomeen mutkan kautta; suomalaisten tekijöiden töissä näkyvinä vaikutteina. Itse vaikutteiden antajia ei julkaistu.
Ranska on sarjakuvakulttuurin hautomo. Sarjakuvalla on siellä vahva asema, laaja lukijakunta ja hyvä kulttuurinen status. Määrä muuntuu myös moninaisuudeksi ja laaduksi, sillä uuden ilmaisun etsijöitä on edelleen runsaasti.
Patrick McDonnell: Kamut. 21 albumia vuodesta 1995. Egmont.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Uusia sekä hyviä että menestyviä strippisarjoja putkahtelee esiin harvoin, mutta Kamut on säännön vahvistava poikkeus. Sitä alettiin julkaista 1994, ja sarja vakiinnutti pian asemansa suosikkisarjakuvana eri puolilla maailmaa.
Sarjan lähtökohta on mitä perinteisin: se kertoo kissasta ja koirasta, sekä niiden isännistä ja ystävistä. Piirtäjä Patrick McDonnell saa aiheesta kuitenkin irti aivan uusia tehoja tarkastellessaan maailmaa vaihteeksi eläinten näkökulmasta. Kamut onkin korostetusti Jalo-koiran ja Katti-kissan tarina.
Tulos ylittää tavanomaisen hassuista eläimistä kertovan sarjakuvan lajityypin rajat. Monen pilan pohjalta löytyy filosofinen pulma tai kysymys, johon joskus ehkä saadaan vastauskin. Maailman suuria pulmia McDonnell ei kuitenkaan edes yritä ratkaista, ja vakavakin pohdinta liittyy arkiseen elämään.
Julie Doucet: Jos olisin mies. Suomennos Pauli Kallio ja Reija Nieminen. Suuri kurpitsa 1994.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Albumissaan Jos olisin mies kanadalainen Julie Doucet näkee unia. Niissä hän mm. muuttuu mieheksi, rakastelee peilikuvaansa ja menettää puhekykynsä. Tarinoissa pätee unen logiikka, ja mitä tahansa voi tapahtua todellisuuden rajojen venyessä.
Vahvan ekspressionistisesti piirretty Jos olisin mies koostuu monista 1-10-sivuisista tarinoista, joissa kaikissa vallitsee unenomainen tunnelma. Tarinat ovat pieniä siivuja nuoren naisen päivistä; työstä, miehistä, siivouksesta, vessassa käynnistä. Arki muuntuu sulavasti tarinaksi, ja tarina tulkitsee arkea.
Doucet tempaa lukijansa mukaan tarinaan, ja pian jokainen meistä haluaisi olla osa sitä. Doucet’n kokemus voisi yhtä hyvin olla oma kokemuksemme. Vaikka sarjojen päähenkilö onkin kuvitteellinen Juliet Doucet, hän voisi olla kuka tahansa meistä.
Hergé: Tintti. 23 albumia vuodesta 1970. Otava.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Tintti on siitä erikoinen sarjakuva, että sen päähenkilö on sarjan värittömin hahmo, aivan hajuton ja mauton. Tintin jännitteen luovat sivuhenkilöt, joissa kukoistavat kaikki ne heikkoudet joita siloisesta Tintistä ei löydy.
Kapteeni Haddock on entinen rapajuoppo, joka on siirtynyt satunnaiseen pämppäilyyn, mutta ei ole siistinyt kielenkäyttöään sitten merimiesaikojensa. Professori Tuhatkauno on ympäristön viesteille immuuni hajamielinen neropatti, joka purjehtii elämänsä läpi tajuamatta oikein missä on ollutkaan.
Etsivät Dupond ja Dupont ovat komedian vaatimia perustoheloita. Jopa Tintin Milou-koira on laiskuuteen taipuvainen eikä suinkaan sylkäise lattialle kaatuneeseen viskitilkkaan. Kaikkiaan Tintissä on esiintynyt satoja tunnistettavia ja osin toistuviakin sivuhenkilöitä.
Sivu 5 / 26
