- Olet tässä:
-
Muita tekstejä
- Sata sarjakuvaa
Sata sarjakuvaa
Ville Ranta: Sade. Asema 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Sade on mittava sarjakuva, jossa on lähes kaksisataa sivua. Tarinalla on tilaa kasvaa kertovaksi, kietoutua yksityiskohtien ympärille ja luoda tiivis tunnelma.
Albumin perustarina on yksinkertainen. Nuoripari Jakop ja Annika asuvat talossa kaupungin korkeimmalla paikalla ja seuraavat kaupungin hukkumista veteen taukoamattoman sateen jatkuessa jatkumistaan. Kaupunki näyttää Helsingiltä ja pariskunnan koti kalliolaiselta talolta.
Kaupungin tavallinen elämä häviää, raitiovaunut lakkaavat kulkemasta, lehdet ilmestymästä ja maan hallitus pakenee pariskunnan talon vintille. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat ja kehittyvät katastrofin edetessä.
Katja Tukiainen: Postia Intiasta. Sarjamafia 2002.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Postia Intiasta -albumin tyylilaji selviää lukijalle jo ensi sivuilla: se on suuria ja pieniä huomioita kiehtovalla tavalla yhdistävä intiimi tarinoiden tilkkupeitto. Niistä koostuu se outo ilmiö, jota kutsumme elämäksi.
Tekijä kiertää Intiaa ummistamatta silmiään vieraalta todellisuudelta. Hän ei kuitenkaan tyydy vain raportoimaan näkemästään, vaan yhdistää oman itsensä kiinteästi kerrontaan.
Katja Tukiaisen (s. 1969) sarjakuvalliset matkakirjeet syntyivät hänen oleskelleessaan yli kaksi kuukautta Intiassa. Matkan alkusyy oli osallistuminen opettajana suomalaisen Maailman sarjakuvat -yhdistyksen eteläisessä Tamil Nadun osavaltiossa järjestämään hyötysarjakuvan seminaariin.
Marko Turunen: Pohja. Johnny Kniga 2003.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Marko Turunen on kartoittanut omalaatuista maailmaansa monissa lähinnä omakustanteisissa sarjakuvissaan. Hän yhdistää sujuvasti tieteistarinoiden kliseet populaarikulttuurin perintöön ja väkivaltaiset supersankarit päivittäisen arkemme pienten eleiden surrealismiin. Tulokset ovat olleet hienoja ja tinkimättömän persoonallisia.
Turunen on kuitannut tililleen sekä Kemin sarjakuvakilvan että sveitsiläisen Luzernin festivaalin voitot. Hänen teoksensa Rakkautta viimeisellä silmäyksellä (2000) ilmestyi myös Ranskassa.
Kuvanveistäjäksi opiskelleen, mutta sarjakuvantekijäksi ryhtyneen Turusen (s. 1973) kosmoksessa esiintyvät useimmin R-Rautanainen ja Muukalainen. He ovat outo pariskunta, iso naamiokasvoinen nainen ja pieni alien-silmäinen mies, jolla on päässä reikä.
Max Andersson: Pixy. Suomennos Reija Nieminen ja Inna Aarniala. Suuri Kurpitsa 1994.
Sata sarjakuvaa (2004, Tammi - Heikki Jokinen) Pixy maalaa eteemme oudolla tavalla tutun maailman, jossa ihmiset ovat tunteettomia kuoria; joko kaikesta syrjään työnnettyjä rassukoita tai menestystä himoavia aivottomia hymyilijöitä. Ero manalan ja elävien maailman välillä on pieni, molemmat näyttävät samalta.
Nousu yhteiskunnan tikapuilla on syöpä, joka tuhoaa viimeisetkin inhimillisyyden rippeet. Juppibileissä "tulevaisuus on uusin muotihuume". Juhlijoiden ympärillä pyörii ahneita eläviä rahoja, jotka roiskivat ulosteitaan heidän puvuilleen.
Päähenkilöiden, Anginan ja Treon, abortoima Pixy soittaa heille yllättäen manalasta. Angina lukee hänelle puhelimessa Kafkaa ja Dostojevskia, mutta uupuu urakkansa alle. Treo lähtee manalaan tappamaan häirikkösikiötä, mutta tuokin sen elämän puolelle.
Sivu 8 / 13
